Herkkusuun lautasella Ruokablogi

Vegaanit avokadoalkupalat, pienen pienet verjusilla maustetut avokadotahnakanapeet paahdetulla hapanleivällä tuoreen korianterin ja auringonkukan siemenien kanssa. Pika nopea ja helppo pieni vegaanillekin sopiva alkupala.

Avokado on herkkua ja hyödynnän sitä monessa muodossa varsinkin silloin kun se on tarjouksessa. Avokadosta voi valmistaa muun maussa avokadojäätelöä tai avokadomunakkaita sen ilmeisen Guacamolen ja avokadosalaatin lisäksi. Tässä kuitenkin valitsin käyttää avokadotahnaa vegaaneihin alkupaloihin ja maustaa sen vähän epätavallisemmin ottein käyttämällä Verjusia sen tavallisemman sitruunamehun sijaan.

Halkaistu hieman tummunut avokadonsisus

Verjusia avokadotahnaan

Verjus on jo keskiajalta ruoanlaitossa käytetty nykyään takaisintuloaan tekevä mauste. Se on raaoista viinirypäleistä valmistettua mietoa hapahkoa nestettä ja käytän sitä viinietikan tai tuoreen sitruunamehun tilalla samalla tavalla, joten jollet onnistu sitä löytämään voit korvata Verjusin yllämainituilla sitruunalla tai viinietikalla. Verjusista olen kirjoittanut enemmän tekstissäni grillattuja vihanneksia Verjusilla. Käytä tähän avokadotahnaan vain purjosipulin valkoista osaa, säästä sen vihreä osa toiseen ruokaan jotta avokadotahna jää oikean väriseksi.

Vain viherpippuria

Halusin tästä avokadotahnasta hyvin miedon ja oman itsensä makuisen joten siitä puuttuu sekä chili että valkosipuli jotka ovat mausteita joita muuten suosin avokadon seuraksi. Vain pienen pieni ripaus valkopippuria viherpippurin kanssa antaa sitä pienenpientä lämmintä sävyä tahnaan. Pippurit on jauhettu hienoksi joten jos sinulla ei ole kuin kokonaisia viherpippureita kannattaa ne jauhaa hyvin hienoksi jauheeksi morttelilla. Isot pippurirakeet muuten samettisen pehmeässä avokadotahnassa olisi karkea virhe, anteeksi sanaleikkini.

Taikinajuurella hapatettua leipää

Leipänä tähän käytin taikinajuuresta leivottua leipää, en kuitenkaan täysirukiista sellaista vain kuten esimerkiksi viime pääsiäisenpettuleipä. Taikinajuuresta pitkään hapatettu leipä on paahdettuna aromikkaampaa kuin tavallinen valkoisista vehnäjauhoista leivottu leipä ja se säestää hyvin kirpakkaa avokadotahnaa.

Tahinia ja auringonkukan siemeniä

Auringonkukan siemenet voit halutessasi paahtaa mutta ne sopivat tähän aivan omana pelkistettynä itsenään paahtamattominakin. Ja avokadotahnaan lisätty tahini säestää kivasti auringonkukan siemenien vienoa pähkinäistä makua. Korianteri antaa pienille leipäpalasille aivan oman pikkusävyksensä mutta jollet ole niin tykästynyt korianteriin voit korvata sen tavallisella silopersiljalla kähärälehtisen sijaan tai vaikkapa tuoreilla lipstikan tai kirvelin lehdillä.

Vegaanit Avokadotahnakanapeet

2 avokadoa

4 viipaletta leipää

5 cm purjosipulia

1-2 rkl Tahinia

1-3 rkl viinirypäleöljyä

1-2 rkl Verjusia

¼ tl valkopippuria

¼ tl viherpippuria

1 tl suolaa

viimeistelyyn:

kourallinen tuoreita korianterin oksia
1-2 rkl auringonkukansiemeniä

Leikkaa purjosta valkoinen sopivan kokoinen pala ja halkaise se pituussuunnassa. Huuhtele purjo huolellisesti jottei siinä ole mitään epäpuhtauksia. Huutele myös korianterin lehdet ja anna niiden ja purjon kuivahtaa. Halkaise avokadot ja poista niiden siemenet. Lusikoi avokadoa kulhoon, poista mustuneet rumat kohdat. Suikaloi purjo karkeasti ja lisää se kulhoon avokadon kanssa. Lisää kulhoon myös öljy, ripaus suolaa, tahinia sekä Verjusia ja soseuta kaikki sauvasekoittimella. Tarkista avokadotahnan maku ja mausta se oman makusi mukaan lisäämällä suolaa jos sille on tarvetta.

Leikkaa leipä noin vajaan sentin viipaleiksi ja paahda parilalla kunnes ne saavat kauniit grilliraidat pintaan. Annan leipien jäähtyä kokonaan ennen kuin leikkaat ne parin sentin neliöiksi ja levität avokadotahnaa niiden päälle. Viimeistele avokadokanapeet ripottelemalla niiden päälle auringonkukan siemeniä ja korianterin lehtiä. Tarjoile oitis jottei avokadotahna tummu turhaan.

Kermaista uunilohta punajuuren ja fenkolin kanssa. Sinapilla maustettuja uunikypsennettyjä lohiperhosia punaisella kermakastikkeella samassa uunivuoassa kypsennettyjen punajuurien ja fenkolin kera. Helppoa ja vaivatonta uuniruokaa arkena.

Tämä punastunut punajuurilohi on hyvä esimerkki arjen ruoasta jossa ruoanlaitto alkoi taas kerran yhdellä tavalla mutta päättyi aivan toisella tavalla. Voisi jopa sanoa että tämä ruoka on kuten rosollia, ainakin väriltään mutta siinä ei ole maustekurkkua eikä omenaa. Punajuuri kuitenkin värjää ruoan hyvin punertavaksi ja kaikki samaan aikaan uunivuoassa kermassa haudutettuna ruoka on vaivaton tehdä. En edes muista mitä minun piti oikeasti tehdä, jääkaapista kuitenkin löytyi se mitä sieltä löytyi ja se päätyi tähän ruokaan. Näin aina meillä, aloitan mutta minulla ei ole hajuakaan mihin lopulta päädyn vaikka alussa olisi ollut jokin suunnitelma.

Lohiperhoset fenkolin ja punajuurien päälle uunivuoassa

Valitsin tehdä tämän ruoan lohiperhosista mutta tähän voi yhtä hyvin käyttää annospaloiksi leikattua lohifileetä tai lohimedaljonkeja niiden sijaan. Lohi on rasvainen kala mutta sen sisältämä rasva on kuitenkin terveellistä rasvaa, tässä ruoassa on lohen sisältämän Omega-3 rasvahapon lisäksi myös oliiviöljyä sekä kermaa joka taas sen sijaan ei ole niin terveellistä. Meillä ei kuitenkaan syödä mitään kermakastikkeita päivittäin joten on sallittavaa että silloin tällöin harvakseltaan kermallakin saa herkutella kermakastikkeen muodossa, kunhan siitä vain ei tule päivittäistä tapaa.

Kala kypsyy melko nopeasti joten ruoan muut ainesosat on saatava tarpeeksi pieniksi pilkotuksi jotta ne kypsyvät samaan aikaan. Varsinkin punajuuria kannattaa esikypsentää keittämällä miedosti suolatussa vedessä ennen uunia jos haluat pitää ne isoina paloina. Tällä tavalla ruoan väri kuitenkin kärsii koska osa siitä vuotaa punajuurien keitinveteen.

Lohta uunissa punaistuvassa kermakastikkeessa

Suosittelen aina että kaikki lämmöllä kypsennettävä ruoka otetaan ulos jääkaapista ajoissa, kala mukaan lukien, ja että niiden annetaan temperoitua huoneenlämpöiseksi. Tässä tapauksessa en kuitenkaan suosittele sitä vaan lohi pannaan kylmiltään suoraan jääkaapista vuokaan jottei se kypsyisi liikaa. Tämä jottei lohesta tulisi ylikypsä sillä aikaa kun vihannekset kypsyvät ja kerma tiivistyy kauniin punaiseksi kermakastikkeeksi.

Käytin tässä tuoretta punajuurta sekä fenkolin mukulaa sipulin lisäksi ja suosittelen keitettyä kukkakaali lisukkeeksi raikkaan vihreän salaatin lisäksi, jollet välttämättä halua syödä keitettyjä perunoita sen kanssa. Mausteina taas oli sinappi sekä kuivattu timjami mustapippurin ja savustetun merisuolan lisäksi. Valitsin savusuolan koska se antaa ruoalle ja varsinkin punajuurille pienen lisän, ruoasta ei kuitenkaan tule savustetun makuista koska suolan savumaku on niin hienovaraista eikä se saa yliotetta ruoan muista mauista. Tällä reseptillä saat kermaista punajuurilohta neljälle hengelle tuttuun tapaan.

Punajuurikermalohi uunissa

400 g lohifileetä

1-2 tl savusuolaa

1-2 tl mustapippuria

2 isoa fenkolia

1 sipuli

6 punajuuria

1 tl kuivattua timjamia

4 dl kermaa

½-1 tl sinappijauhetta

oliiviöljyä vuoan voiteluun

Huuhtele fenkoli ja suikaloi se noin sentin paksuisiksi lohkoiksi tai paloiksi. Kuori sipuli ja suikaloin sen ohuen ohuelti. Kuori punajuuret ja paloittele ne noin sentin lohkoiksi. Sivele uunivuoka kevyesti oliiviöljyllä ja asettele vuoan pohjalle pilkotut vihannekset. Leikkaa ohi perhosiksi ja mausta se suolalla ja vasta rouhitulla pippurilla. Pane lohiperhoset vihannesten päälle vuokaan. Avaa kermatölkki ja lisää sen sekaan sinappijauhe. Sulje kermatölkki tiiviisti ja hölskytä kerma sekaisin sinappijauheen kera. Lorauta kerma lohen ja vihannesten päälle uunivuokaan. Kypsennä punajuurikermalohta uunissa 175 asteen lämmössä 30–40 minuuttia kunnes kerma on tiivistynyt paksuksi kastikkeeksi ja kaikki on värjääntynyt punertavaksi. Lusikoi lämpimiä punajuuria ja fenkolimuhennosta lämpimälle lautaselle ja asettele lohiperhoset päälle. Tarkista kastikkeen maku ja mausta sitä lisää oman makusi mukaan ja lusikoi kastiketta kalalle. Tarjoile annokset oitis lämpiminä raikkaan vihreän salaatin ja keitetyn kukkakaalin kera.

Ankan confit, ankkaa omaan rasvaansa säilöttynä, säilykeankkaa. Meheviä ankankoipia sen rasvassaan haudutettuna, perinteinen ranskalainen tapa säilöä ankkaa. Ja tästä valmistettuna paahdettuja ankankoipia vihreiden papujen ja hasselpähkinähillokkeen kera, nopeaa gurmeeruokaa.

Confit de canard on rasvassa pitkään haudutettua ankkaa, ja sen voi tehdä kokonaisesta ankasta mutta useimmiten sitä näkee ankan koipia isoissa säilykepurkeissa. Niin mitä se ranskan sana confit oikein suomeksi tarkoittaa koska se ei tähän oikein sovellu hillona, (confit, confiture) hillottuna tai hillokkeena mutta sen sopii kuitenkin siinä muodossa säilöä se että ankan koivet ovat säilöttyjä mutta tämä confit sana tarkoittaa myös lihasäilykettä, ja useimmiten meille on tutuimmat ne rasvaan säilötyt ankankoivet.

Säilötyt ankankoivet

Nämä rasvaan säilötyt ankankoivet ovat herkkua, ja niitä tulee ostettua ulkomailta aina mukaan sekä itselleen että tuliaisiksi ystäville. Saahan niitä nykyään onneksi myös Suomesta. Ranskassa se jo kerran tässä tekstissä mainitsemani saksalainen halparuokaketju, tiedättehän te mikä, sama joka on Suomessakin, myy näitä rasvassa keitettyjä säilykeherkkuja. Tällä säilötylle ankan koivelle on vain yksi ainoa oikea tapa kypsentää se, samalla se on mielestäni ehdottomasti on herkullisin. Ankan koivet vain uuniin grillivastuksen alle paahtumaan kullan ruskeiksi jolloin nahasta tulee mahtavan rapeaa. Itse suosin rapeita ankankoipia vihreitten tarhapapujen kera, mutta toinen varteen otettava vaihtoehto on siinä samassa ankanrasvassa paistetut keitetyt perunat.

Ankankoipia ja ankanrasvaa

Mutta, miten tämä ankka sitten saadaan säilöttyä omaan rasvaansa, se voi olla monelle täysi mysteeri monellekin sitä syöneelle vaikka harva herkku on sen helpompaa valmistaa. Ankka vain omaan rasvaansa hitaasti hautumaan mureaksi. Sitä olettaisi että näin on kahden tunnin päästä, mutta todellisuudessa näin ei välttämättä ole joka kerta joten tarkista koipien kypsyys. Ankkaa ja ankankoipia voi huoletta haudutella padassa kannen alla tunteja ja taas kerran, mitä pidempään niitä haudutetaan sitä mureampaa niistä tulee.

Rasvassa haudutettua ankkaa

Ankankoipien ei kuitenkaan tule itsestään hajota paloiksi vain melkein, vaikka ovat ylikypsiä ja mureita.

Palaan nyt tähän samaiseen saksalaiseen halparuokaketjuun sattuneesta syystä. Siellä myytiin jokin aika sitten pakastettuja ankankoipia, ja siitähän lähti ajatus että keitetään ne sitten rasvassa. Tarkoitus ei nyt ollut säilöä niitä vaan saada aikaiseksi sama maku niihin ankan koipireisipaloihin. Tämä sama pätee teit sitten confit de canard ankanpaloista tai kokonaisesta ankasta joka halkaistaan pienemmiksi osiksi. Kokonaisena keittämiseen tarvittaisi liian paljon rasvaa jotta sitä kannattaisi tehdä, ainakaan kotikeittiössä.

Raa'at ankankoivet padassa

Mausteet ovat perinteisesti pelkistettyjä, vain suolaa, pippuria, laakerinlehti sekä timjamia jonka voit halutessasi korvata villinä kasvavalla kangasajuruoholla ja sen kukinnoilla.

Haudutettu ankanrasvassa

Käytin näihin ankankoipiin ankanrasvaa koska se kuuluu ankankoipien oikeaoppiseen säilöntätapaan ja

sitä on saatavilla täällä Tampereella Mama’s Cornerissakauppahallissa. Ankanrasva tulee useimmiten muistaakseni noin kolmen sadan vajaan neljän sadan gramman säilykepurkeissa joten tarvitset tähän yhden purkin. Ankan ei tarvitse kokonaan peittyä rasvaan kunhan vain käytät kantta, mutta ankan voi myös hauduttaa kokonaan upotettuna omaan rasvaansa jos niin haluaa.

Ankanrasvan puutteessa voit korvata ankanrasvan esimeriksi samalla määrällä porsaansilavaa, ja jonka sulatat ensin, tai miksei laardilla jos sinulla sattuu sitä olemaan, joka on sama asia jo valmiiksi sulatettuna.

Rikkoontumaton rasvapinta ankanliha päällä takaa sen että ankankoivet säilyvät, asia jota jo käsittelin resepteissäni Possunrillettes sekä Kananrillettes, säilöntä periaate on aivan sama.

Ankankoipia padassa ankanrasvassa

Äläkä unohda hyödyntää tätä sivutuotteena saatua niin herkullista maustettua ankanrasvaa ruokiin. Se sopii erinomaisesti perunoiden paistamiseen muuttaen arjen tavalliset ja tylsät paistinperunat aivan taivaallisiin gurmeekorkeuksiin. Kilo ankankoipia riittää reilusti neljälle ruokailijalle, noin koipireisi ruokailijaa kohden on hyvä määrä ja kun tähän ankan pitkään ja hartaasti hauduttamiseen ryhtyy, kannattaa niitä ankankoipia hauduttaa padan täydeltä.

Ankan confit

1 kg ankkaa tai ankankoipia

50 g merisuolaa

½ tl murskattuja valkopippureita

1 prk ankanrasvaa

1 tl kuivattua timjamia

1 laakerinlehti

Kuivaa ankanliha ja paloittele kokonaiset linnut suunnilleen saman kokoisiksi paloiksi. Poista linnusta terävällä veitsellä siitä kaikki näkyvä rasva mutta ota se talteen jatkoa varten. Koivissi ei välttämättä ole mitään poistettavaa rasvaa. Sekoita kulhossa suola pippurin ja timjamin kanssa ja hiero maustesekoitusta ankan pintaan joka puolelle. Pane ankankoivet kulhoon, sirottelen loppu mausteseoksesta päälle ja peitä se tiivisti muovilla ja anna ankankoipien maustua yön yli jääkaapissa. Sulata rasva padassa miedolla lämmöllä ja lisää laakerinlehti ankankoipien kanssa sulaan ankanrasvaan. Anna ankan hautua miedolla lämmöllä vähintään kaksi tuntia kannen alla. Mutta varo ankanlihan saamasta mistään paahtunutta väriä, ankanlihan tulee olla kalpeita ja vaaleita. Käännä ankkapaloja rasvassa keittämisen aikana kerta, pari jotta ne kypsyvät läpikotaisesti. Tarkoista ankan kypsyys, varsinkin koipien, pistämällä veitsi tai neula koipeen, jos ulos valuva neste on vaalea eikä yhtään punertavaa tai vaaleanpunaista ovat koivet kypsiä. Nosta ankanliha ylös padasta ja irrota se luista. Pane ankanliha huolellisesti puhdistettuun saviruukkuun tai isoon lasipurkkiin. Kaada lämmin rasva mausteineen kaikkineen ankanliha päälle kunnes rasvaa on reilut pari senttiä ankan päällä. Anna rasvan hyytyä seuraavaan päivään viileässä ja peitä vasta tämän jälkeen ruukku kannella tai foliolla. Säilytä säilötty ankkaa viileässä joko jääkapissa tai kylmäkellarissa. Joka kerta kun otat ruukusta lihaa on rasva sulatettava uudestaan jotta se kokonaan peittää ankanlihan. Tällä tavalla valmistettu ja rasvaan säilötty confit de canard säilyy kylmässä säilytettynä jopa kolme kuukautta.

Paahdettua ankankoipea vihreillä pavuilla

1 ankan koipireisi

100–150 g vihreitä papuja

suolaa

mustaa pippuria

1-2 rkl hasselpähkinähilloketta

Reseptin kaikki määrät ovat yhtä ruokailijaa kohden. Hillottujen hasselpähkinöiden reseptin löydät lisukkeena reseptissäni karitsaa vadelmakastikkeella. Nosta ankankoipi rasvasta haarukalla ja pane se uunivuokaan. Paahda ankankoipea kuumassa uunissa grillivastusten alla noin reilun 225 asteen lämmössä kunnes se on saanut kauniin paahtuneen värin pintaan ja on lämmintä. Pane vihreät pakastepavut suoraan pakkasesta veteen ja kiehauta ne ylös miedosti suolatussa vedessä. Valuta pavut lävikössä, mausta suolalla sekä vasta rouhitulla mustalla pippurilla suoraan myllystä ja asettele ne lämpimälle lautaselle. Nosta päällimmäiseksi kullan ruskeaksi ja rapeaksi paahtunut ankankoipi ja viimeistele annos lusikoimalla annoksen päälle hieman ankanrasvaa sekä hillottuja hasselpähkinöitä ja sen nestettä. Syö annos oitis lämpimänä lounaana tai tarjoile se herkullisena välipalana ennen illan rientoihin lähtöä rapean patongin kera.

Unelmapikkuleivät. Vadelmilla ja paahdetuilla valkosuklaahippusilla maustettuja suussa sulavan herkullisia rapeita keksejä. Rapeita pikkuleipiä kuivatuilla vadelmilla sekä toffeemaisella paahdetulla valkosuklaalla. Vadelmilla maustetut valkosuklaa chocolatechip cookiesit.

Onko nämä nyt Raspberry and white chocolate chip biscuits vai Raspberry and white chocolate chip cookies, se riippuu vähän miten sen ottaa. Englannin biscuit tarkoittaa samaa kuin cookie Amerikoissa, joka suomeksi tarkoittaa keksejä tai pikkuleipiä. Ongelma vain kasvaa kun alkaa miettiä ovatko nämä sitten keksejä vai pikkuleipiä. Tärkeintä mielestäni kuitenkin on että en ovat suussa sulavan herkullisia.

Tuoreet vadelmat kuivumassa pikkuleipiin

Viime kesänä kun kävimme marjastamassa ei puolisoni oikein hyvällä mielin katsonut tuoreitten vadelmien kuivaamista hyötykasvikuivurissa. Kulmakarvat rypyssä hän seurasi kun panin se samaiset kurttuisiksi kuivuneet vadelmat ruokakomeroon tiiviiseen rasiaan säilöön odottamaan vuoroansa. Kuivatut vadelmat eivät ole niitä kaikista herkullisimpia näkyjä ja hänen mielestään se oli hyvien marjojen haaskausta, ääni kuitenkin muuttui kun sain aikaiseksi sen mitä olin niistä jo silloin suunnitellut vaikkei se ole hänen herkkuaan samalla tavalla, vadelma valkosuklaamuru pikkuleipiin jotka ovat ehdottomasti herkkuani. Tässä yhdistyy aivan mahtavasti vadelman raikas kirpeys valkosuklaan joskus liiallisen imelän maun kanssa ihanaksi makujen sinfoniaksi mahtavissa pikkuleivissä.

Uuniiin valmiit vadelma ja valkosuklaakeksit uunipellillä

Idea näihin pikkuleipiin on lähtenyt kaupasta ostetuista murokekseistä, skotlantilaisista Shortbread biscuits joita saa myös Suomesta. Esimerkkikekseissä on kuivattuja vadelmia sekä valkosuklaata. Nämä omat keksini kuitenkin muuntuivat aikojen myötä murotaikinasta ei niin mureaan mutta pinnalta rapeaan keksitaikinaan koska siihen kerran vahingossa ajautui kananmuna. Mutta, mainittujen keksien leivonnan viime kerralla tavallaan mennessä mönkään ne onnistuivatkin yli odotusten. Sainkin viime aikoina niin paljon ruokablogeissa kohutun paahdetun valkoisen suklaan kekseihin ja aivan tahtomattani vahingossa aikaiseksi.

Koko keksien juju on olla polttamatta keksit liian koviksi niiden saadessa hieman rapeutta pinnalle ja samalla saaden sen valkoisen suklaan ylikypsän paahdetuksi ja tahmean sitkeän toffeemaiseksi kekseihin samalla kun itse keksit ovat hieman tahmeita sisältä. Valkoinen suklaa on hyvin makeaa, kuten myös kuivatut vadelmat joten nämä keksitä eivät pahemmin tarvitse mitään lisäsokeria kuin sen vähän mitä niissä on jotta ne pysyvät kasassa oikealla tavalla.

Ripaus suolaa sokerin ja voin sekaan

Pieni ripaus suolaa tasapainottamaan sitä makeutta on oma lisäni vaniljasokerin kanssa, ja se vaniljasokeri antaa kivasti tummaa sävyä kirpeille kuivatuille vadelmille. Mutta käytän tässä myös suolaa sisältävää voita, en siis suolatonta voita kuten monessa englantilaisessa pikkuleipä reseptissä neuvotaan. Huomaa ettei nämä pikkuleivät onnistu samalla tavalla tuoreista vadelmista, tuoreet marjat ovat liian kosteita tämän tyyppisiin pikkuleipiin.

Keksien uunissa oloaika vaihtelee uunista toiseen mutta sen myös vaihtelee sen mukaan miten tahmeita tai rapeita niistä haluat. Tämä on asia joka jokaisen kotileipurin kokeiltava omassa uunissaan. Lyhyin mainittua aika ei paahda valkosuklaata toffeemaiseksi vaan se jättää sen neitseellisen valkoiseksi valkosuklaaksi, kun taas se pidempi aika paahtaa sen jo reilusti ja joissakin uuneissa se voi varmaan jopa polttaa keksit karrelle. Pikkuleipien kypsennysaikaan vaikuttaa myös keksien koko kuten olen jo ennekin todennut, mitä pienempi sitä rapeampi ja sisältä kypsempi, isompi jää sisältä vielä tahmeammaksi.

Valkosuklaa suklaahipuiksi

Keksit ovat parhaimmillaan juuri uunista ulos tulleina samana päivänä leivottuina, ne eivät maistu samalle enää seuraavana päivänä, jos niitä edes on tallessa. Vadelma valkosuklaahippu pikkuleipiä voi pakastaa, mutta suosittelisin kuitenkin että mieluummin pakasta valmista keksitaikinaa kuin kypsennettyjä pikkuleipiä. Näiden herkullisten vadelma ja valkosuklaa keksien maku ja rapeus kärsii pakastamisesta. Tällä pikkuleipä reseptillä saat taas kerran vaihtelevan määrän pikkuleipiä riippuen siitä miten isoja tai pieniä niistä valitset tehdä. Arvioisin että saat tällä taikinalla noin 12–30 pikkuleipää.

Vadelmakeksit paahdetulla valkosuklaalla

6 dl vehnäjauhoja

250 g voita

1 kananmuna

2 dl sokeria

1 tl suolaa

1½ tl vaniljasokeria

1 tl leivin jauhetta

1 dl kuivattuja vadelmia

150 g valkosuklaata

Pane valkosuklaa jääkaappiin kovettumaan jotta sitä olisi helpompi leikata paloiksi eikä se sula käsittelyssä. Ota samalla voi ulos huoneenlämpöön temperoitumaan. Leikkaa valkosuklaa pieniksi murupaloiksi noin puolen sentin kuutikoiksi tai muruiksi. Pane voi kulhoon ja lisää suola, vadelmat, suklaa, sokeri ja jauhot, sekoita niistä taikina. Lusikoi keksitaikina voipaperille ja kääri se kokoon noin reilun kuuden sentin paksuiseksi makkaraksi kummastakin makkaranpäästä kiertäen. Pane voipaperiin makkaraksi kääritty pikkuleipätaikina jääkaappiin kahdeksi tunniksi jäähtymään ja kovettumaan. Ota taikinamakkara ulos ja leikkaa siitä noin vajan sentin paksuja viipaleita. Asettele keksit voipaperille uunipellille. Paista keksit uunin keskitasolla 175 asteen lämmössä noin 15–25 minuuttia tai kunnes valkosuklaa on saanut ruskehtavan vivahteen ja pikkuleivät ovat saaneet kauniin kullan kellertävän paahtuneen pinnan. Anna vadelmavalkosuklaakeksien jäähtyä jonkin aikaa pellillä ennen kuin siirrät ne ritilälle jäähtymään kokonaan.

Kylmää kukkakaalikeittoa aidolla kaviaarilla. Äveriään miehen kermaista kukkakaalisosekeittoa aidolla kaviaarilla ja hummeriliemellä. Ei aivan niin kuin mestarikokit vaan vähän eri tavalla kuten suunniteltu.

Mietin tässä mitä siitä kaviaarista voisi tehdä joka oli jääkaapissa odottamassa vuoroaan ja silmään osui legendaarisen keittiömestarin Joel Robuchonin kermainen kukkakaalikeitto kaviaarilla ja hummerihyytelöllä. Kun aloin mietintämyssyssäni korvan takana valmistelemaan ja miettimään ruoanlaittoa siitä löytyi netistä oikein hyviä valokuviakin mutten niitä enää löytänyt kun oli tarkoitus valmistaa itse ruoka joten se menikin sitten vähän eri tavalla kuin piti vaikka minulla oli vielä resepti käsillä. Mutta kokin juomalla samppanjalla on mahdollisesti voinut olla sormensa pelissä.

Kaviaaria kermaiseen kukkakaalikeittoon

Hummerilientä keittoon

Vaikka hummerihyytelö jäi väliin, tästä tuli vain kylmä keitto kaviaarilla, ei mitenkään huonompi keitto mutta mielestämme kaviaarin maku jäi hummerifondin sekä kukkakaalin jalkoihin, joten kyllä tämä on herkullista keittoa mutta kaviaarin käyttäminen tähän on vain haaskausta hyvällä raaka-aineella. Tästä johtuukin keiton nimi, äveriään miehen keitto, tämä on vain ruokaelitismiä eikä kaviaari pahemmin pääse oikeuksiinsa. Tavallinen siianmäti, joka sekin on hintavaa, toimisi tässä ihan yhtä hyvin, jollei jopa paremmin ja käytänkin sitä tähän seuraavalla kerralla.

Ruoassa minua ehdottomasti kiehtoi eniten hummerinfondin käyttö yhdistettynä kaviaariin vaikkei se mennytkään suunnitellusti. Fondia minulla jo oli valmiina ennestään keitettynä ja pakastettuna aivan oikeilla mausteilla, ja josta pitäisi saada jotain aikaiseksi valmistettua ennen kuin tulee parasta ennen-päivä. Kermaisen samettiseen kukkakaalikeittoon taas olisi pitänyt käyttää kanalientä mutta se saikin seurakseen sen hummerifondin.

Hummerinkuorista hummerifondia

Kaviaaria viimeistelyyn

Keittoon olisi pitänyt käyttää kanalientä ja hummeriliemestä olisi tullut valkoviinin kera hyytelöä kaviaarille mutta niin se ei mennytkään, hyytelöimisen unohdin tässä kokonaan. Mietin vain miten se olisi toiminut jos olisin käyttänyt hummerifondia hyytelöön jolloin maku olisi ollut vieläkin voimakkaampi. Tämä olin jo päättänyt nähdessäni kuvan jossa kyseinen hyytelö oli minun makuuni aivan liian tummaa ollakseen tarpeeksi vaimeaa kaviaarille kumppaniksi. Puoliso joka ei ennen ollut maistanut kaviaaria oli jopa pettynyt sen makuun.

Hummerifondin voit helposti itse valmistaa reseptini mukaan, valehummerikeittoa joka on sama resepti jota käytän oli keitossa aitoa hummeria vai muita merenelävien rapujen, katkarapujen kuoria tms.

Fenkoli toimii kaviaarin kanssa

Kirvelin vaihdoin fenkolin tilliin koska sitä sattui olemaan käsillä, mutta pidän myös fenkolin vihreiden lehtien ja kaviaarin makuyhdistelmästä. ja sanon sen että se soveltuu erittäin hyvin yhteen kaviaarille kumppaniksi, joten jos haluat koristella kaviaaria valitsen voimakkaamman tillin sijaan vienompaa fenkolin lehtiä.

Tässä kukkakaalikeitossa käytetään klassiseen perinteiseen tapaa kananmunan keltuaista ja voit säilyttää erotellun valkuaisen tiiviissä rasiassa jääkapissa missä se säilyy kolmisen päivää, tai pakastaa sen jolloin se säilyy hyvänä jopa vuoden.

Valkoista kukkakaalia keittoon

Keitossa on se hyvä puoli että sen voi valmistaa hyvissä ajoin etukäteen jääkaappiin jäähtymään, jopa edellisenä päivänä. Tällöin kukkakaali keitetään kypsäksi ja soseutetaan mutta maissitärkkelys ja kerma lisätään vasta juuri enne tarjoilua seuraavana päivänä. Keitto on mainio kesähelteillä kun mieli vain vaatimalla vaatii kylmää ruokaa. Joten tällä reseptillä kylmää keittoa omalla tavallani vähän Joel Robuchonin inspiroimana soveltaen vähän niin kuin sinne päin alkuruoaksi neljälle tai kuudesta jopa kahdeksalle jos sen sijaan tarjoilet keiton väliruokana pieneimpinä annoksina.

Kermainen kukkakaalikeitto kaviaarilla

50 g kaviaaria

300 g kukkakaalia

6 dl hummerifondia

1 munan keltuainen

1-2 dl paksua kermaa

1 tl maissitärkkelystä

suolaa

valkopippuria

viimeistelyyn:

fenkolinlehtiä

Huuhtele fenkolin lehdet huolellisesti ja anna niiden kuivahtaa puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Paloittele kukkakaali pienimmiksi puketeiksi, jätä kourallinen puketteja sivuun. Kaada kattilaan kukkakaalipuketit, hummeriliemi, ripaus suolaa sekä curryjauhetta ja anna kukkakaali kiehua kypsäksi keskilämmöllä. Tämä kestää noin kaksikymmentä minuuttia. Leikkaa jäljelle jääneistä kukkakaalin paloista ohuita viipaleita pituussuunnassa ja pane ne mukaan keittoon kymmeneksi minuutiksi kypsymään. Nosta kukkakaali viipaleet erilleen pieneen kulhoon odottamaan keiton viimeistelyä. Lisää kulhoon tilkka keitinlientä ja anna viipaleiden jäähtyä. Peitä kulho tiivisti muovilla ja siirrä kukkakaali viipaleet jääkaappiin odottamaan keiton viimeistelyä. Erottele keltuainen valkuaisesta pieneen kulhoon. Säästä valkuainen talteen myöhempää käyttöä varten. Lisää kulhoon maissitärkkelys keltuaisen kanssa ja sekoita ne huolellisesti haarukalla keskenään. Soseuta keitetty kukkakaali hummeriliemineen joko sauvasekoittimella tai mikserissä ja lisää keltuainen sekaan. Lisää koko ajan sekoittaen kermaa kunnes keitto on tarpeeksi juoksevaa muttei liian ohutta. Lisää keiton sekaan ripaus valkopippuria sekä suolaa ja soseuta keitto siivilän läpi jotta se on aivan tasainen. Peitä keitto tiivisti muovilla ja pane se jääkaappiin jäähtymään kylmäksi. Tarkista vasta kylmän keiton maku, sen suolaisuus ja maut muuntuvat ja maistuvat aina eri tavalla keiton jäähdyttyä. Kylmä keitto vaatii aivan erilaisen suolaisuuden kuin lämmin keitto. Annostelen kylmää kukkakaalikeittoa kulmille lautasille tai keittokulhoihin. Asettele keittoon kukkakaaliviipale ja sen päälle kaviaaria. Viimeistelen annokset fenkolinlehdillä ja tarjoile keitto joko kylmänä alkukeittona tai väliruokana.

Uunissa gratinoidut lämpimät juustoleivät. Tummalla oluella maustettua uunissa gratinoitua juustokastiketta lämpimällä voileivällä, retro pubiruoka Brittien saarilta ja perinteinen opiskelijan ruoka. Lämmin juustoleipä, ihana huikopala ja herkku omassa yksinkertaisuudessaa.

Rapeaksi uunissa gratinoitu juusto ei voi mennä pieleen, ja rasva hiilareiden kanssa on juuri sitä mitä tarvitsee pitkään venyneiden kosteiden juhlien jälkimainingeissa kotiin tultua, jollei jopa aamiaiseksi seuraavana aamuna. Tämä on oivallinen tapa hyödyntää ruokaa joka muuten menisi hävikiksi roskiin ja jalostaa se herkulliseksi välipalaksi pullon pohjalle jääneen oluttilkan, sen vähän jo kovettuneen paahtoleivän lopun sekä jääkaapin perukoilta löytyvät juustonkannikat ja loihtia niistä herkullinen välipala.

Welsh rarebit voileipä

Moni meilläpäin unohtaa että brittien saaret muodostuvat neljästä kuningaskunnasta jotka ovat yhtyneet, tästä nimi yhtyneet kuningaskunnat, mutta joka yliolkaisesti paremmin tunnetaan englantina. Tapa kutsua henkilöä joka on skotlantilainen, tai walesilainen syntyjään englantilaiseksi on suuri loukkaus. Tämä on asia jonka erehtyy tekemään korkeintaan kerran, ja kaihtaa tästedes mitä nyt blondit lukuun ottamatta.

Walesilaiset ovat aikojen alusta olleet köyhiä verrattuna englantilaisiin, ja itseään paremmaksi näkevät englantilaiset pitävät heitä myös tyhminä, asia josta minulla ajoittain lähipiirissä on esiintynyt valitettavan räikeitä esimerkkejä.

Walesilainen lämmin juustoleipä

Welsh rarebit on perinteistä retroa pubruokaa brittien saarilla, varsinkin englannissa, ja se on vuokaleipää jonka päällä on oluella ja sinapilla terästettyä juustokastiketta herkulliseksi gratinoituna kuumassa uunissa. Leivän nimi Welsh rarebit, (joka muuten lausutaan welsh rabbit) tulee siitä että jos walesilainen lähtisi jänisjahtiin, tämä olisi tulos, hän ei saisi mitään jänistä vaan joutuisi tyytymään juustoon. Englannissa jänis oli köyhän miehen lihaa ja kyseenalaistankin tässä nyt väitökset että juusto olisi halvempaa kuin jäniksenliha, juustoa maksaa vaivan valmistaa ja kypsyttää se, jänis vain pyydystetään metsästä ja syödään.

Opiskelijan pelastus jatkoille

Tämä lämmin juustoleipä on monen monta kertaa myös pelastanut opiskelijajuhlien jatkot jääkaapin ammottaessa tyhjyyttään. Muita hyviä lämpimiä voileipävaihtoehtoja ovat kotikutoiset lämpimät sardiinileivät sekä ranskalasta bistroruokaa edustavat Croque Monsieur lämpimätjuustovoileivät kinkulla unohtamatta viime syksyn suosikkia tuoreista metsäsienistä, greipillä ryyditetyt lämpimät sienileivät.

Oluista juustokastiketta leivän päälle kekoon

Kypsytettyä Cheddaria

Welsh rarebit juustoleivän voi valmistaa kahdella vaihtoehtoisella tavalla. Joko laiskalla tavalla paahtaen leivän ja koota sen päälle keko juustokastiketta, tai valmistaa ensin juustokastiketta olueen ja gratinoida leipä kuumassa uunissa, kummatkin käy. On suotavaa että juusto on Cheddaria mutta hätätapauksessa mikä vain raastettu juusto käy kunhan se vain ei ole liian rasvaista ja valuvaa sulatettuna. Juustokastikkeen on tarkoitus jäädä leipäviipaleen päälle joten se kastike ei saa olla liian ohutta, eikä juusto saa olla liian rasvaista.

Minulle opetettiin tähän käyttämään Red Leicester juustoa, punaista Leicesterjuustoa jota ei Suomesta saa, joten Cheddarjuusto on se jolla tämä korvaan paremman puutteessa. Mutta jokainen valitsee oman maun ja kukkaron mukaan juustonsa tähän. Mutta, olen kuitenkin todennut Gouda-tyyppisen juuston kelpaavan erinomaisesti uunissa kuorrutettaviin ruokiin kuten totesin jo tekstissäni juustolla kuorrutettu uunilenkki.

Annattoa väriaineena

Cheddarjuusto värjätään usein annatolla jota saadaan orleaanipensaan siemenistä. Annatto luetaan karotenoiidiksi, ja se kuuluu samaan luokkaan porkkanan oranssin värin kanssa jota myös käytetään väriaineena ruokateollisuudessa E-160. Väriainetta lisätään märrättyihin juustoihin lisäämään väriä varsinkin talvella, tämä koska talvimaito on vaaleampaa ja kalpeampaa kuin kevään ja kesän keltaisempi ja luonnollisesti karoteenipitoisempi maito.

Juustoraastetta olutkastikkeeseen

Tummaa olutta

Oluen tulee perinteisesti olla tummaa olutta, ja mitä tummempaa sitä parempi. Vaikkei Guinness ole Walesista sopii se tähän erinomaisesti, ja älä vain kerro sitä englantilaisille olivat he sitten mistäpäin tahansa yhdistyneistä kuningaskunnista. Olen menestyneesti myös salaa briteiltä korvannut tumman oluen kotikaljalla.

Worcestershirekastiketta ja sinappia

Perinteisestä poiketen olen tykästynyt versioon jossa käytetään Worcestershirekastiketta vaikkei sitä alkuperäisessä reseptissäni ollutkaan. Tähän tulisi vain käyttää walesilaisia, tai siis ainakin brittiläisiä, raaka-aineita ja Worcestershire "wooster" kuten se lausutaan, on Englannin puolella eikä Walesissa. Ja tämä Worcestershire ja samanniminen kastike on asia johon palaan tässä vähän myöhemmin ajan kanssa.

Myös sinapin tulisi tietenkin olla englantilaista ja tulista sellaista, mutta olen tähän korvannut sen jonkun kerran ranskalaisella Dijonsinapilla ilman että liikaa hämminkiä on muodostunut, etenkään englantilaisten ruokailijoiden kesken. Meillä täällä Suomessa kun ei joka kaupasta löydy englantilaista sinappia, mutta sen sijaan tarjolla varmasti on Coleman’s sinappijauhetta ja olen sen todennut hyväksi korvikkeeksi. Valmistetaanhan se sinappi samasta jauhetusta sinapinsienemestä kuin on jauhettuna. Arvioisin että noin puolikkaasta kokonaiseen teelusikalliseen Coleman’s sinappijauhetta on sopiva tähän määrään juustokastiketta.

Olutkastiketta vailla juustoraastetta

Gluteenitonta tästä juustoleivästä taas ei hevin saa. Tähän käytetty tumma olut ja leipä sisältävät gluteenia unohtamatta Worcestershirekastiketta joka sisältää sekä mallasviinietikkaa että soijakastiketta. Kananmunakeltuaisen voi halutessaan munalle allerginen jättää pois mutta tällöin leipä ei maistu aivan samalla. Huomaa ettei reseptissä mainita ollenkaan mitään suolaa. Tämä siksi että sekä juustossa että Worcestershirekastikkeessa on jo suolaa, joten sitä ei tarvitse lisätä sen enempää.

Vuokaleipää pohjaksi

Leipää valitessa on pidettävä mielessä että kun Anglosaksisissa maissa puhutaan leivästä se tarkoittaa periaatteessa aina meillä ns. valkoista leipävuoassa leivottua paahtoleipää, siis vuoassa paistettua pehmeää leipää joka on toisen maailman sodan jälkeen aina ollut valkoista kunnes nyt vasta viime vuosikymmenien aikana nykyään on taas alettu käyttää enemmän kokojyvää, eikä vain hienoja ruisjauhoja tummaan leipään, rye.

Ruisleivällä suomalaisittain

Eikä mikään ruoka ole niin pyhää ettei siitä saisi suomalaista versiota, käytä hapanleipää paahtoleivän sijaan. Itse suosittelen hapanleipää, kokojyvästä leivottua, kokeile vaikkapa maltaista vuokaleipää tähän. Leipä paahdetaan vain yhdeltä puolelta, tämä siksi että leivän paahdettu pinta kun taas paahtamaton pinta, se jolle juustokastike levitetään imee itseensä lisää nestettä. Alapuoli joka on rapeaksi paahdettu taas pitää paremmin sisällään tämän kosteuden, eikä se samalla tavalla valu ulos leivänpohjasta, kuten paahtamattomasta leivästä.

Vuokaleipää tai paahtoleipää pohjaksi

Tällä reseptillä saat lämpimät isot öiset huikopalat neljälle. Mutta varoitan että nämä juustoiset uunissa gratinoidut Welsh rarebit leivät ovat niin täyteläisen runsaita ja rasvaisia että pikemminkin noin puolikas leipää on sopivampi yhdelle hengelle salaatin kanssa välipalaksi.

Welsh rarebit

4 viipaletta kokojyväleipää

2 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

2½ dl tummaa olutta tai kotikaljaa

2 rkl englantilaista sinappia

250 g kypsennettyä Cheddarjustoa

1 munankeltuainen

2 tl Worcestershirekastiketta

½-1 tl mustapippuria

Ota olut ulos jääkaapista ja anna sen temperoitua huoneenlämpöiseksi. Raasta juusto karkeasti ja anna sen odottaa huoneenlämmössä. Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa, lisää vehnäjauhot sulaan voihin ja anna niiden kypsyä pari, kolme minuuttia koko ajan sekoittaen niiden saamatta mitään väriä. Lisää huoneenlämpöistä olutta pienissä osissa kastikesuurukseen sekoittaen kunnes olet saanut aikaiseksi paksun ja kiiltävän kastikkeen. Lisää juusto kastikkeeseen ja sekoita kunnes se on kokonaan sulautunut sekaan. Kastikkeen tulee nyt olla erittäin paksua ja vaikeasti sekoitettavaa ja pikemminkin paksua tahnaa. Tämä jotta se pysyy leivän päällä uunissa, liian ohut kastike valuu alas leivän päältä. Erottele valkuainen keltuaisesta pieneen kulhoon ja säästä valkuainen toiseen kertaan. Vispaa keltuainen rikki ja lisää se juustotahnaan sekoittaen. Tarkista juustokastikkeen maku ja mausta se oman makusi mukaan samalla myös sinapilla ja Worcestershirekastikkeella sekä vasta rouhitulla mustapippurilla myllystä. Paahda leivät kevyesti ja laita ne voipaperille uunipellille. Lusikoi juustoista tummaa tahnaa leipien päälle kasaan ja kuorruta leivät uunissa 250 asteen lämmössä tai kuuman grillivastuksen alla kunnes ne ovat saaneet kauniin kullan ruskean paahdetun pinnan, tarjoile leivät oitis lämpimänä välipalana tai huikopalana.

Kaalikeitto maissilla ja kahviherneillä vegaanille. Lopputalven nopea lämmin vihanneskeitto täynnä proteiinia. Pelkistetty ja miedon makuinen vegaani kaalikeitto.

Pidän keitoista, ja niitä on täällä blogissa viime aikoina esiintynyt muodossa jos toisessa, ja tämä on yksi lisää mutta tällä kertaa tyystin vegaani kasviskeitto jollet käytä siihen vihannesliemen sijaan kalalientä. Tänä keitto sopii sekä nyt talvella hiihtolomiane ruoaksi kuin kesällä uuden sadon version uudesta kaalista ja tuoreesta maissitsa valmistettuna.

Kaalia, sipulia ja porkkanaa pieneksi suikaloituna kaalikeittoon

Pikanopea kaalikeitto

Keitto valmistuu huippunopeasti vain kaali ja sipuli suikaleiksi ja porkkanat Julienneksi ja kiehumaan vihannesliemeen. Vihannekset ovat kypsinä noin vartissa jonka jälkeen keiton sekaan lisätään oikotienä valmiiksi jo kypsennettyjä kikherneitä säilyketölkistä sekä pakastemaissia, nämä saavat vain kiehahtaa ylös ja lämmetä keton seassa ja keitto on valmista tarjoiltavaksi.

Kahviherneitä ja maissia

Kahviherneet myydään muistaakseni 400 gramman kokoisissa joka tarkoittaa noin 240–250 grammaa papuja. Voit halutessasi tietenkin esiliottaa kahviherneet yön yli runsaassa vedessä ja keittää ne kypsiksi. Tämä on hyvä tapa, varsinkin jos haluaa säästää rahaa, ja taata papujensa laadun. Kesällä sinun kannatta tietenkin hyödyntää tuoretta maissia jos sitä on saatavilla, ja maissinjyvät leikataan vain terävällä vetisellä irti maissintähkistä ja lisätään keiton sekaan kypsymään samaan aikaan kaalin kanssa. Tuoreet maissinjyvät kypsyvät kymmenessä minuutissa.

Kypsiä keitettyjä kikherneitä

Valmista itse kasvisliemen keittoihin ja minulla on sitä valmiina pakastettuna, mutta sen sijaan käytätä kaupan vihannesliemikuutiota riittää tähän keittoon yksi sellainen, ja vettä lisätään vihannesten päälle kunnes ne nippa nappa peittyvät.

Liperiä keitossa

Keitto maustettaan pelkistetysti vain suolalla ja pippurilla sekä Liperillä, toiselta nimeltään lipstikalla. Lipstikalla on vahva sellerimäinen maku josta joko pitää tai ei pidä ja siihen on totuttava, mutta liperi on erittäin sopiva kumppani ja mauste kalille, varsinkin jollei keitossa ole selleriä. Sitä voisi jopa kutsua aromivahventeeksi koska se korostaa määrättyjä makuja ja musteita ruoissa ja liperiä käytetään juuri tästä syystä usein liemikuutioissa. Keitto ei sisällä gluteenia jollei ostamissasi liemikuutioissa ole sitä, ja koska se on vegaani ei se myöskään sisällä mitään laktoosia.

Kaalikeittoa pakastimeen varalle

Tämä keitto sisältää kaalia joten sitä voi lämmittää uudestaan kuten muitakin kaalikeittoja. Kaalikeitot vain paranevat niitä uudestaan lämmittäessä, kunhan vain muistat lämmittää keiton uudelleen hellävaraisesti hauduttaen jotteivät maissi ja kahviherneet vahingossa mene rikki. Keiton voi jopa pakastaa jos haluaa valmistaa sitä isomman satsin laiskan tai kiireisen päivän varalle ja koska se ei sisällä perunoita ei sen väri muutu, ja se säilyy pakastettuna kolmisen kuukautta.

Kesän tuoretta maissia keittoon kesällä

Vaikka tarjoilet keiton leivän kanssa kannatta sen päälle levittää jotain papusosetta jotta ateriasi kattaa monta eri aminohappoa ja saat tasapainoisemmin proteiinia ravinnostasi. Vegaanina leivänpäällisenä voit käyttää esimerkiksi yrttistä paputahnaa, ruskeaa papusosetta tai Hummusta jossa myös on kahviherneitä. Tällä reseptillä saat nopeasti lämmintä keittoa neljälle ruokailijalle tuttuun hyväksi todettuun tapaan.

Kaalikeitto kahviherneillä ja maissilla

½ kg kaalia

4 porkkanaa

1 iso sipuli

4 dl pakastettua maissia

1 prk kahviherneitä

½-1 tl kuivattua lipstikkaa

vihanneslientä

meri suolaa

mustapippuria

Kuori porkkanat ja sipuli. Leikkaa kaali ja sipuli ohuiksi suikaleiksi jotta ne kypsyvät nopeasti ja leikkaa porkkanat Julienne, tulitikuiksi. Pane pilkotut vihannekset kattilaan ja lisää lipstikka sekä kasvislientä ja vettä kunnes ne nippa nappa peittyvät nesteeseen. Mausta ripauksella suolaa ja mustapippuria ja kiehauta vihannekset ylös. Anna keiton kiehua keskilämmöllä noin kymmenen minuuttia, vartti kunnes kaali ja porkkana varmasti on kypsää. lisää keittoon pakastemaissi suoraan pakastimesta ja valutetut kahviherneet. Anna niiden lämmitä keiton seassa ja tarkista keiton maku. Tarjoile keitto kuumana lämpimiltä keittolautasilta tai keittokulhoista tuoreen ruisleivän kera.

Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Hevospyyt pivossa, hevosenlihapyyt tummassa olutkastikkeessa perunamuusilla ja puolukkaisella kaalisalaatilla. Perinteistä kotiruoka lihapullat uudenmuotoisina perunamuusilla ja puolukkaisella kaalisalaatilla. Lihapyyt vaihtoehtoisesti ei hevosenlihasta, jos ei sitä haluaa syödä.

Pivoa

Minua on aina ihmetyttänyt sana pivo suomenkielessä koska se muistaakseni tarkoittaa olutta tšekiksi, ja oluella ei ole tässä mitään tämän ruoan kanssa tekemistä muuta kuin mahdollisesti ruokajuomana tai kuten tässä tapauksessa kastikkeessa. Olin jostain lukevinani että se pivo tarkoittaisi suomeksi joko kättä tai kainaloa. Mutta olen kyllä sitä mieltä että pyyt, tai tässä tapauksessa nyt lihapyyt kädessä on parempi kuin kymmenen missään muualla, koska sen joka on kädessä tai kainalossa, sen voi syödä.

Ruskistettuja hevosenlihapyitä

Pyytä

Pyy on metsässä asuva kanalintu mutta nämä taas ovat hevospyitä, ei pyylintua. Lihapyy on ruotsissa nimike jauhelihasta valmistetuille pitkulaisille lihapullille tai pyöryköille. Nimi tulee ruotsin pyystä, järpe, ja se oli jo keskiajalla käytetty nimike tämän muotoisilla paistetuille lihapullille tai pienille pihveille. Tämä lihapyy on siis periaatteessa vain vaihtoehtoinen tapa muovailla lihapullia tai pyöryköitä. Vaikka tämä pyy on usein käyttämän nimityksen kvenellien muotoinen ei se kuitenkaan ole sitä. Kvenellit ovat yleisimmin kalasta tai vihanneksista ja kasviksista muovailtuja pyöryköitä ja apuna tähän käytetään usein kahta lusikkaa ja kvenellit voi joko keittää tai paistaa hyvänä vegaanit Härkäpäpukvenellit, vegaanit punajuuripihvit tai kesäkurpitsapihvit jotka muotoilin kvenellien muotoisiksi.

Hevosen jauhelihaa

Koska ruoan nimi oikeasti on lihapyy jauhelihan olla häränlihaa mutta, voit halutessasi tietenkin yleiseurooppalaisesti trendikkäästi olla käyttämättä hevosen ja korvate sen toisella jauhelihalla jos sinulla on sille eettisiä tai tunnepitoisia esteitä. Itse syön huoletta hevosen lihaa mutta haluan itse valita milloin sitä teen, ja olla siitä tietoinen kun sitä syön. Ja tämä onkin se syy miksi en syö valmisruokia. Hevosen lihan maku ei suuresti eriä härän lihasta, hevonen maistuu hyvin samalle ja jos pidät häränliha mausta ei sinulla pitäisi olla mitään hevosen lihan syöntiä vastaan. Parhaiten hevosen liha oman maun voit kokeilla reseptilläni Carpaccion hevosen sisäfileestä.

Lihapyyt pannulla ruskistumassa

Kannattaa myös jauhaa itse se liha jota ruokaasi käytät jotta teidät aivan varmasti myös mitä ruhon osaa se liha on ja ettei ruokasi sisällä nahkaa, jänteitä tms. vaan ainoastaan jauhettua lihaskudosta. Ja jollei sinulla vielä ole lihamyllyä voit pyytää lihakauppiasta jauhamaan lihat jauhelihaksi valmiiksi jo kaupassa. Jauhelihan itse jauhamisesta kirjoitan muistaakseni ensimäistä kertaa kirjoitin jo melkein kaksi ja puoli vuotta sitten reseptissäni kananmurekepihvit.

Jollet nyt innostu näistä hevosenlihapyistä pivossa voit valmistaa saman pyyn muotoisia lihapyöryköitä voit myös valmistaa samalla lihamureketaikinalla kuten resepteissäni lihamureke pinjansiemenillä, Lindströmin muffinit tai proteiinilla vahvistetut jauhelihapihvit.

Tummaa olutta

Kastike perustuu perinteiseen ruskeaan kastikkeeseen mutta siinä on osana nestettä käytetty tummaa olutta. Myös sipulit ovat saanet imeä itseensä tätä samaa olutta joten ruoasta tulee oikein pivoinen. Jollet pidä oluesta voit korvata sen punaviinillä tai siiderillä, samat määrät toimivat tähän hyvin. Punaviiniä tai siideriä voi jopa lisätä sipulin sekaan tuplasti ja antaa sen imeytyä niihin. Oluen kanssa sen sijaan ei pahemmin kannata liioitella jottei kastikkeesta tule liian kitkerää oluen sisältämän humalan takia. Suosittelisin tähän jotain oikein tummaa porteria tai Stoutia kuten Guinnessiä.

Pakastepuolukoita sokerissa sulamassa survokseen

Puolukkainen kaalisalaatti valmistuu ripeästi puolukkasurvoksesta ja kaalista, muuta jollei sinulla ole puolukkasurvosta valmiina saat sen nopeasti valmistettua lihapyiden valmistuksen aikana pakastepuolukoista seuraamalla reseptiäni puolukkasurvos. Peitä kaalisalaatti tiivisti muovilla ja säilytä se jääkaapissa jossa se säilyy hyvänä pari, kolme päivää. Tällä reseptillä saat ruokaa neljän hengen perheelle tuttuun hyväksi todettuun tapaan.

Hevospyyt oluessa

400 g hevosen jauhelihaa

1 sipuli

2 tl mustapippuria

1-2 rkl Worcestershirekastiketta

1-2 dl punaviiniä

1 valkosipulin kynsi

1 laakerinlehti

1 kananmuna

1½ dl korppujauhoja

½ dl tummaa olutta

Olutkastike lihapyille

2- rkl vehnäjauhoja

2- rkl voita

1 dl tummaa olutta

muusiperunoiden keitinlientä

½-1 dl kermaa

valkopippuria

suolaa

Puolukkainen lisukekaalisalaatti

2-3 dl puolukkasurvosta

puolikas kaalia

1 tl suolaa

1 rkl omenaviinietikkaa

2 rkl oliiviöljyä

½-1 tl mustapippuria

öljyä ja voita paistamiseen

lisukkeeksi perunamuusia

Kuori sipuli ja pilko se hienoksi. Ruskista sipuli öljytilkassa paistinpannulla ja lisää puristettua valkosipulia juuri paistamisen lopussa pariksi minuutiksi pannulle. Sekoita sipulia kunnes valkosipulin tuoksu levittäytyy keittiöön ja kaada olutta pannulle. Lisää pannulle laakerinlehti ja anna oluen hautua sipuliin miedolla lämmöllä aika ajoin sekoittaen sipulia. Nosta pannu lämmöltä kun kaikki neste on imeytynyt sipuliin ja anna sen jäähtyä kokonaan. Poista laakerinlehti sipulin seasta ja pane sipuli kulhoon. Lisää kulhoon jauhelihan ja sekoita . Jauha kokonaiset pippurit rouheeksi morttelissa. Lisää mausteet, kananmuna sekä korppujauhot ja sekoita lihapullataikina hyvin. Anna lihapullataikinan tekeytyä puolisen tuntia viileässä. Valmista perunasose ohjeen mukaan. Tee lihataikinasta kostein käsin tasakokoisia pitkulaisia lihapyitä. Ruskista lihapyyt samassa pannussa jossa paistoit sipulin, mahdollisesti lisäten hieman öljyä. Anna pullien paistua kauniin ruskeiksi joka puolelta. Siirrä ruskistetut lihapyyt sivuun odottamaan kastiketta.

Pivokastike

Lisää paistinpannulle jauhot ja anna ruskistua koko ajan hämmentäen. Juuri ennen kuin jauhot alkavat kärytä ja palavat pohjaan, lisää pannulle muusiperunoiden olutta ja vähän keitinlientä hämmentäen koko ajan jottei kastikkeeseen muodostu klimppejä. Lisää perunan keitinvettä kunnes kastike on halutun paksuuden. Lisää siihen Worcestershirekastiketta kerman kanssa ja sekoita kunnolla. Tarkista kastikkeen maku ja mausta se oman makusi mukaan suolalla ja mustapippurilla. Lisää lihapyyt pannulle kastikkeeseen ja anna lihapyiden hautua kastikkeessa miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia.

Puolukkainen kaalisalaatti

Leikkaa koko kaalin mittaan viisi senttiä leveiksi paloiksi. Suikaloi kaalin palat koko hienon hienosti ja pane ne kylmään veteen likoamaan vartiksi. Valuta kaikki vesi lävikössä pois kaalista, purista kaalista käsin viimeisetkin vedet jotta siitä tulee oikein kuivaa. Pane kaalisuikaleet salaattikulhoon ja lisää sekaan viinietikkaa, öljy ja puolukkasurvos. Sekoita kaikki keskenään ja tarkista salaatin maku, lisää suolaa ja mustaa pippuria oman makusi mukaan.

Annosten kokoaminen

Lusikoi lämmintä kotona tehtyä perunamuusia lämpimille lautasille, asettele lihapyitä sen päälle ja lusikoi olutkastiketta päälle. Viimeistele annokset lisäämällä päällimmäiseksi puolukkaista kaalisalaattia ja tarjoile annokset oitis.

Worcestershirekastike tai Worcesterkastike, englantilainen perinteinen maailman kuulu maustekastike. Nyt kotitekoisena versiona nimellä Woosterkastike, koska se ei ole aitoa vaan esikuvastansa mukailtuna.

Olen aina halunnut tietää miten ruoka valmistetaan, ja halun kokeilla itsekin raaka-aineiden valmistusta kuten nyt omaa Woosterkastiketta. Nimen se sai siitä ettei se ole aitoa ja oikeaa Worcestershirekastiketta mutta myös siksi että se lausutaan Woostersauce samalla tavalla kuten Fotheringhay lausutaan "fongeij" tai Loughborough "loffboro".

Kotitekoista woosterkastiketta

Salainen resepti

Worcestershirekastike on klassikko ruoanlaitossa ja sille on monta valmistajaa mutta mielestäni ainoa ja oikea on Lea Perrinsin Worcestershiresauce. Yllätyin ilosesti kun löysin netistä kirjoituksen kastikkeesta 80 vuotta salaisena pysynyt alkuperäinen Lea Perrinssin Worcestershirekastikkeen ja sen salaiset ainesosat paljastettiin, mutta vain osiltaan. Tämä pani hautomisen alulle. Haudoin kastikkeen valmistusta pitkään kunnes viime vuonna ainainen innostukseni ja halu itse kokeilla otti ylivallan (muu perhe sanoisi tätä pakkomielteeksi). Silmän räpäyksen mielijohteesta ryhdyin toimeen ensimmäisen Worcestershirekastike kokeiluni kanssa ja koska aitoa ja kokonaista oikeaa reseptiä ei löydy mistään sovelsin itse loput päättelykyvyllä.

Tuumasta toimessa huomasin reilun kolem kuukauden päästä ettei kastikkeen valmistaminen olekaan niin yksioikoista kuin ensin kuvittelin lukiessani siitä. Kastikehan oli jo alkujaan syntynyt virheesta joten ei sen nyt niin vaikeaa pitäsi olla saada onnistumaan ja kokelut jatkuivat. Woosterkastiketta on tehty nyt jonkun verran jotta sain sen vihdoin maistumaan haluamallani tavalla. Ja vaikeinta oli saada kastikkeesta myös oikealla tavalla tummaa kuten esimerkkinsä, Lea Perrins’sin Worcestershiresauce.

Woosterkastike lasipurkissa käymässä

Maustekastike fermentoidaan

Mausteet saavat käydä kolme kuukautta kylmässä jääkaapissa, tai on vieläkin parempi jos sinulla on kylmäkellari tai jokin muu viileä paikka joka ei ole aivan yhtä kylmä kuin jääkaappi. Itse joudun tyytymään siihen toistaiseksi kun asun kerrostalossa ilman kylmäkellaria. Käymisen aikana maustekastike on sameaa mutta käymisen loputtua se kirkastuu.

Ja vaikka kastikkeessa olisi kaikki mukana alusta asti käymässä, on tulos vaalea maustekastiketta joten päädyin lopulta lisäämään tamarindin sekä soijakastikkeen vasta loppuvaiheessa kun muut ainekset ovat käyneet loppuun, muuten väristä ei tule samaa tummaa kuin alkuperäisessä, ja tämä tumma väri oli se mitä tavoittelin kastikkeelle.

Täynnä makua

Aito Worcesteshirekastike on aika ohutta ja vetistä vaikka se on täynnä tiivistynyttä makua. Yllätyin suuresti oman Woosterkastikkeeni täyteläisestä mausta vaikka se ensimmäisellä kerralla oli väärän väristä, vaalean meripihkan väristä. Totesin kuitenkin heti että omaa värivirheellistä Woosterkastikettani voi käyttää aivan samalla tavalla kuten aitoa Worcestershirekastikettakin tai omaa Woosterkastike ruokiin kuten esimerkiksi Caesarin salaatti, Osterit Kilpatrick, Rydbergin pihvi. Welsh rarebit lämmin juustovoileipä tai lämmin Bokchoysalaatti lisukkeeksi.

Vaalea valmiiksi käynyt woosterkastike

Joten vain värin säätäminen vaati lisää kehittelyä ja koska Worcestershirekastiketta ei mene niin paljoa vuodessa etteikö sitä ehtisi tehdä uutta. Joten tällä meidän kulutuksella tästä reseptimäärästä näyttäisi riittävän hyvin vuodeksi ja minulla on nyt ensimmäinen onnistunut oikeanvärinen tumma Woosterkastike ollut jonkun aikaa käytössä ja suunnittelen uuden erän valmistusta vasta ensi syksyllä.

Sardellia muttei anjovista

On tärkeää että käytät tähän sardellia etkä anjovista joissa ei ole sama suolaisuus. Anjovikset ovat muutenkin eri tavalla maustettuja kuin sardellit jotka ovat vain suolattuja oliiviöljyssä, anjoviksissa on muitakin mausteita kuten esimerkiksi santelipuuta sekä humalaa.

Huomaa että Woosterkastike sisältää anjoviksia joten se ei ole vegaaneille sopivaa, mutta ei myöskään keliaakikoille koska sen valmistukseen on käytetty sekä soijakastiketta että mallasviinietikkaa jotka kummatkin sisältävät gluteenia.

Jätä käymiselle tilaa

Anna maustekastikkeen vain käydä tavallisessa lasipullossa jääkaapissa kolme kuukautta. Kastikkeesta näkee hyvin milloin sen käyminen on loppunut, se ei enää kupli tai kuohu vaan on hiljentynyt mykäksi. Älä varmuuden vuoksi täytä pulloa aivan täyteen asti vaan jätä pulloon tilaa maustekastikkeelle käydä ja kuplia, koska sitä se tekee, varsinkin alussa ja voimakkaasti jos unohdat sen huoneenlämpöön. Kastike siivilöidään käymisen jälkeen kaikista mausteista, ja tästä syystä ne eivät saa olla jauhettuja vaan kokonaisia.

Valmis Woosterkastike

Tamarindia ja soijaa

Tässä vaiheessa lisätään vasta soijakastike lisätään tamarindisoseen kanssa ja kastike saa sen tutuksi tulleen tumman värinsä. Huomaa että tässä tarkoitan soijapavusta fermentoitua soijakastiketta, sen värisoijaa joka ei ole sama asia.Tämän jälkeen kastike saa mielellään vielä olla ja tekeytyä parin viikon ajan, jonka jälkeen se viimeistään on valmista käytettäväksi. Muista aina huolehtia sekä raaka-aineiden että pullojen huolellisesta puhdistamisesta ja steriloinnista jotta onnistut kastikkeen valmistuksessa eikä maustekastike mene vikaan. Tässä reseptillä saat noin 3-4 dl Woosterkastiketta.

Woosterkastike

2 valkosipulinkynttä

1 sipuli

1 tl kokonaisia neilikoita

6 sardellia

1 rkl sinapinsiemeniä

1 rkl maustepippuria

1 tl paratiisipippuria

3 kuivattua punaista chiliä

2 muskotinkukkaa

1 sitruuna

1 maustekurkku

2 sellerin vartta

2 rkl black treacle (tai tummaa siirappia)

1 dl mallasviinietikkaa

2 tuoretta laakerinlehteä

½ -1 dl soijakastiketta

1-2 rkl tamarinditahnaa

(1-2 tl suolaa)

Pese sitruuna sekä sellerinvarret huolellisesti ja anna niiden kuivua kokonaan. Kiehauta puolisen litraa vettä ja anna sen jäähtyä kokonaan. Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet ja hienonna ne. Pane sipuli ja valkosipuli suppilon avulla huolellisesti puhdistettuun ja steriloituun lasipulloon tai lasitölkkiin. Lisää pulloon neilikat, muskotinkukka, pippurit sekä chilit. Lisää pulloon musta siirappi sekä mallasetikka. Leikkaa laakerinlehti hienoiksi suikaleiksi ja kuutio sekä selleri että maustekurkku pieneksi. Lisää pulloon maustekurkku sellerin kanssa sekä laakerinlehti. Raasta sitruuna kuori hienosti, halkaise sitruuna ja purista sen mehu pulloon ja lisää myös sitruunakuoret. Kaada keitettyä ja jäähtynyttä vettä pulloon kunnes kaikki ainesosat peittyvät reilusti. Pullo ei saa olla kuin noin puoli täynnä tai kaksi kolmasosaa täynnä jotta kastikkeella on tilaa käydä. Sulje pullo korkilla ja siirrä se jääkaappiin tai viileään ruokakellariin käymään kolmeksi kuukaudeksi. Pullo käy aika voimakkaasi alussa, joten varmista ettei maustekastike käy yli ja valu ulos pullosta. Siirrä maustekastike isompaan pulloon jollei se mahdu pieneen. Siivilöi kaikki mausteet kastikkeesta ja kaada meripihkan värinen Woosterkastike uuteen puhtaaseen lasipulloon. Lisää Woosterkastikken sekaan soijakastike, tamarindi sekä suolaa jollei se ole tarpeeksi suolaista. Sulje korkilla ja hölskytä kastike kunnolla sekaisin. Nyt kastike on valmista käyttöön mutta sen voi antaa tekeytyä lisää vielä pari viikkoa viileässä jotta maut tasaantuvat ja kietoutuvat toisiinsa. Säilytä Woosterkastike jääkaapin viileässä.

Karitsankylkipaistia hasselpähkinöillä, aurinkokuivatuilla tomaateilla sekä tuoreella basilikalla ja timjamilla täytettynä. Gluteeniton pähkinöillä, tomaateilla ja tuoreyrteillä täytetty karitsankylki kullan keltaisen tomaattihyytelön kera. Näyttävää ja keliaakikoillekin sopivaa täytettyä kylkipaistia pääsiäisenä tarjoiltavaksi.

Voisi luulla että meillä on jo pääsiäinen koska meillä juuri nyt syödään sekä karitsaa että kilipukkia mutta ei, näin ei kuitenkaan ole. Pääsiäinen on vasta kuun lopussa tulossa mutta pakastimeen on saata lisätilaavillisialle joka myöhemmin tänä kevään pannaan lihoiksi ja suuri osa siitä pakastimeen. Sattumalta tämäkin resepti sopii pääsiäisen herkkujen seuraan, ja tämä kylkipaisti on gluteeniton ja siihen käytettiin hasselpähkinöitä korppujauhojen sijaan joten myös keliaakikot voivat sitä huoletta syödä. Täytteessä ei myöskään ole paljon hiilareita joten se sopii myös karppaajille, kunhan vain lisukkeet ovat toiset kuin tässä mainitut. Voit myös kokeilla perinteistä ranskalaista täytettyä karitsan kylkipaistia jos voit syödä gluteenia.

Kylkipaistista poistettu kylkiluut

Muista vain ettei yrtit saa olla kosteita koska täytteessä ei ole mitään viljaa sitä sitomaan ja täytteen pitää olla melko kuivaa tahnaa ja sipulista tulee normaalisti tarpeeksi paljon kosteutta. Mutta, jos tahnastasi jostain syystä tulisi aivan liian kuivaa etkä saisi sitä levitettyä kylkilihalle, voit lisätä pienen tilkan oliiviöljyä sen sekaan kunnes saat sen levittyvään muotoon.

Kylkipaistin luiden poistaminen on aika työlästä joten jollei sinulla ole karitsaa pakastimessa ja ostat lihan kauppiaalta etkä itse halua poistaa luita kannattaa pyytää lihakauppiasta tekemään sen.

Itse kylkipaisti voi olla työlästä kokemattomalle saada täytettyä ja sidottua, mutta tämä on hyvin näyttävä ruoka, ja siinä sitomisessa voit hyvin oikaista. Paistin sitomisen voit joko tehdä kunnolla seuraamalla ohjettani paistin sitominen, tai vain kääriä narua kokoon käärityn paistin ympäri siksakkia edestakaisin paistin pituutta edeten.

Vielä näyttävämmän paistin saat kunhan vielä muistat kevyesti viiltää karitsankylkipaistin pintaan viiltoja poikittain, muista vain varoa naruja joilla olet sitonut paistin kiinni käärölle. Lihan pintaviiltely on vanha perinteinen ranskalainen tapa saada lihapaistin omaa rasvaa maustamaan sitä sen paahtuessa, jota on käytetty jo ainakin keskiajalta lähtien. Tämän lihan sitomisen ja viiltelyn jälkeen saat lopun ajan maata sohvalla jalat ilmassa kunhan vain perunat ja porkkanat ovat kuorittuja, vain pari kertaa kannattaa kurkata uuniin ja tarkistaa ettei kaikki nesteet ole kuivuneet vuoasta, ja valella paistia samalla.

Pintaviilletty karitsankylkipaisti sidottuna laiskan emännän tapaan

Lisää vuokaan vettä jos se uhkaa kuivua liikaa, mutta juureksista valuu niin paljon nesteitä ettei se yleensä ole tarpeen. Perunat voi jättää kuorimatta ja vain harjata huolellisesti jos ne ovat uusia perunoita, talvella ne sen sijaan useimmiten kannattaa kuoria. Itse kuitenkin haluan niistä hyvin karamellisoituneita ja paahtuneita joten annan niiden useimmiten olla uunin lämmössä pidempään kuin vain kypsiksi jotta ne saavat sen oikean värin. Tällä reseptillä tuttuun hyväksi todettuun tapaan lämmintä hasselpähkinöillä ja tuoreyrteillä täytettyä karitsankylkipaistia.

Aurinkokuivatuilla tomaateilla täytetty karitsankylkipaisti

1 luuton lampaan tai karitsankylki

500 g perunoita

500 g porkkanoita

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja

3 dl hasselpähkinöitä

1 kananmuna

½ nippu tuoretta basilikaa

½ nippu tuoretta timjamia

1-2 tl suolaa

1-2 tl mustapippuria

oliiviöljyä vuokaan

Ota liha ulos huoneenlämpöön ajoissa jo tunti ennen sen kypsentämistä, jotta se ehtii temperoitua huoneenlämpöön. Huuhtele yrtit ja anna niiden kuivua kokokaan puhtaalla keittiöpyyhkeellä.

Kuori sipuli ja valkosipuli. Riivi basilikan varista lehdet ja tee samoin timjamille jos sen varret ovat kovia ja puisia. Pistä pähkinät, sipuli, valkosipuli ja aurinkokuivatut tomaatit monitoimikoneeseen yrttien kanssa. Lisää sekaan myös teelusikallinen suolaa sekä rouhittua mustapippuria ja hienonna ja sekoita kaikki keskenään karkeaksi tahnaksi. Suolaa liha kummaltakin puolelta sekä suolalla että mustapippurilla. Levitä karitsankylkipala voipaperille pöydälle luupuoli ylöspäin ja levitä sen päälle tasainen kerros täytettä. Älä levitä täytettä aivan reunoihin asti vaan jätä pari senttiä tyhjäksi reunoista. Kääri liha kokoon tiukalle rullalle jottei siinä ole liikaa ilmaa ja sido paisti narulla ohjeen mukaan. Viillä paistin pintaan nahan läpi viiltoja mutta varo leikkaamasta naruja poikki. Lorauta uunivuokaan oliiviöljyä ja lisää paisti vuokaan. Kypsennä paistia noin 1½ tuntia 200 asteen lämmössä. Kuori perunat ja porkkanat ja paloittele ne karkeasti tasakokoisiksi paloiksi. Lisää ne samaan vuokaan karitsan kanssa noin puolen kypsennysajan jälkeen. Valele paistia ja vihanneksia vuokaan valuneilla nesteillä pari, kolme kertaa kypsennyksen aikana ja lisää vesitilkka jos neste uhkaa haihtua kokonaan. Nosta paisti sivuun ja anna sen tekeytyä vähintään kymmenen minuuttia, mielellään parisenkymmentä minuuttia folion alla. Perunat ja porkkanat voivat jatkaa ruskeaksi paahtumista uunissa tämän ajan. Poista vetäytyneestä paistista narut ja leikkaa paisti noin vajaan sentin paksuisiksi viipaleiksi. Annostele lämpimille lautasille viipale, pari kylkipaistia viereen paahdettuja porkkanoita ja perunoita. Lusikoi annosten päälle ja ympärille paistinnesteitä ja lisää viereen ruokalusikallinen tomaattihyytelöä ja tarjoile annokset oitis lämpiminä raikkaan vihreän salaatin kanssa.

Perinteinen pullapitko iltapäiväkahveille. Vanhan ajan perinteistä pullaa kahviin kastamiseen, tai maidon kanssa suoraan uunituoreena jos näin sen mieluummin nautit.

Pulla saa ostettua leipomoista ja kaupoista valmiina leivottuna mutta mikään voita kotitekoista pullaa. Ostopulla on pakkopullaa, se ei vaan maistu samalle kuin rakkaudella lempeästi vaivattu ja hämärässä peiton alla nostettu ja omassa uunissa leivottu pulla iltapäiväkahveille.

Meillä ei lapsuudessani saanut kastaa pullaa kahviin, eikä maitoon jota siihen aikaan vielä pullan kanssa join kun asia olisi vielä ollut ajankohtainen. Juon hyvin vähän maitoa, käytän sitä vain kahviin ja teehen, mutta joskus vielä tänäkin päivänä ihanan pullan tuoksun yllättäessä, siis silloinkin kun itse sitä pullaa leivon, tekee mieli kylmää maitoa ja uunilämmintä pullaa. Maidosta tulikin mieleen, lapsuuden ystäväni Satu kysyi kerran meillä vieraillessaan, olimme kai siinä esikouluikäisiä tai juuri ekalla luokalla, kysyi mammalta miksi meillä ja vain puoli lasillista maitoa. Mamma vastasi että odota vähän niin kohta näet.

Uunituoretta pullapitkoa

Ja eipä mennyt aikaakaan, varmaan kymmenisen sekuntia kun joko minä tai sisareni saimme kaadettua maitolasimme ja maitoa virtasi pitkin pöytäliinaa vanana. Ja tämä selittää senkin seikan miksi meillä oli vahainen pöytäliina. Aikuisena ole miettinyt että eikö se maito juuri siksi valunut pitkin pöytää kun oli se vahaliina, mutta maalla tosiaan ei ollut samoja puitteita kuin kotona kaupungissa ja pesukonetta ei siellä ollut ja kaikki pyykki pestiin joko käsin tai pestiin vasta kotona kaupungissa. Vahaliinat ovat varmasti vaikuttaneet minuun koska itse en ole niitä koskaan suostunut käyttämään edes mukavuussyistä, olen aina käyttänyt kangasliinoja ja serviettejä.

Vanhan ajan perinteiset leivontareseptit ovat nykypäivänä aivan liian suuria, pullia voi toki pakastaa mutteivät ne ole aivan samanveroisia kuin tuoreina uunilämpiminä. Tästä syystä olen usein pienentänyt perinteiset leivontareseptini, kuten tämän mamman pullataikina reseptin. Nykyään meillä onneksi on apunamme pakastin, asia jota meidän isoäideillämme ei vielä ollut ja ruoka säilyy paremmin.

Hienoja valkosia vehnäjauhoja

Pullataikina on perinteisin mahdollinen, ei mitään lisättyä omaa keksintöä vaan ehtaa tavaraa samalla tavalla kuten mamma ne pullat aikanaan vielä leipoi. Taikinassa on käytetty hienoja vehnäjauhoja, ja näin sen pitääkin olla, tämä on hienointa hienoin vieraspullapitko. Jauhojen menekki riippuu kerrasta toiseen, ja käytä pullataikinaa vähin määrä mahdollinen. Osaa tarvitaan pullan leipomiseen pöydällä.

Mantelirouhetta

Pidän parhaiten mantelirouheesta pullan päällä, mantelilastut eivät ole yhtä rouheaa ja ilman kardemummaa pullat eivät mielestäni edes maistu pullalle, siis mummon pullille. Oikein tumman kauniit saat pullista jos voitelet ne vain munan keltuaisella rikkivispatun kanamunan sijaan. Muista van säästää erotettu valkuainen ja pakastaa se myöhempään käyttöön, jollei sinulla ollut pakastettua keltuaista jonka tähän voit sulattaa ennen sen käyttöä pullapitkon sivelyyn.

Aloita pitkon letittäminen keskeltä

Uunituoretta pullaa

Jos pidät vehnäsestä voit myös kokeilla reseptiäni voisilmäpullat speltillä, perinteiset korvapuustit, pähkinöillä täytetyt kierrepullat tai juhlallinen mutta helppotekoinen suklainen vadelmaboston. Ja jouluksi sopii sahramilla maustetut Lucian päivänpullat ja jos pullaa jää yhtään yli ja se kuivahtaa, saat siitä helposti taiottua ihania rikkaita ritareita jälkiruoaksi.

Pulla on aina parhaimmillaan samana päivänä kun se on vasta leivottu joten saat tällä reseptillä yhden muhkean kokoisen pullapitkon joka täyttää tavallisen uunipellin kokonaan. Mutta jos tarpeesi on suurempi voit tietenkin tuplata reseptin jolloin saat siitä kaksi reilun kokoista pullapitkoa, tai vaihtoehtoisesti leivot puolesta taikinasta korvapuusteja.

Perinteinen pullapitko

150 g voita

5 dl maitoa

50 g hiivaa

2 tl l suolaa

1 dl sokeria

2 tl kardemummaa

800–900 g vehnäjauhoja

2-3 rkl rouhittua mantelia

1 kananmuna sivelyyn

Sulata voi miedolla lämmöllä ja lisää maito ja anna sen lämmitä kädenlämpöiseksi. Silppua hiiva isoon kulhoon ja kaada voi-maito sekaan. Sekoita kunnolla kaikki hiivan voi-maidon sekaan. Lisää sokeri, kardemumma, suola ja kananmuna. Sekoita kunnolla ennen kuin lisäät jauhot osissa koko ajan sekoittaen. Tähän ei välttämättä mene kaikki jauhot, ja hyvä säästää vähän jauhoja leipomiseen. Vaivaa taikinaksi ainekset kunnes se on saanut kivasti sitkoa ja se on irronnut kulhon reunoista. Pietä kulho puhtaalla keittiöliinalla ja anna taikinan nousta kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa noin 30–40 minuuttia. Jaa taikina kolmeen yhtä isoon osaan ja pyöritä niistä jauhotulla pöydällä tasapaksut pitkät pötkyt. Letitä pullapitko aloittamalla sen keskeltä ja letitä loppuun asti toiseen päähän asti, päättele pitko asettelemalla pitkon pää sen alle. Käännä pitko ympäri ja letitä toinen puoli loppuun samalla tavalla. Nosta pullapitko voipaperilla peitetylle uunipellille. Anna pullapitkon nousta toisen kerran pellillä pyyhkeen alla reilun puoli tuntia. Sivele pullapitko rikki vispatulla munalla ja ripottele päälle mantelirouhetta. Paista pullapitko 225 asteen lämmössä uunissa kunnes se on kypsynyt kauniin väriseksi, noin kahdesta kymmenestä minuutista puoleen tuntiin pitäisi riittää. Tarkista pullapitkon kypsyys kääntämällä se ylösalasin ja kopauttamalla sitä kevyesti pohjaan, jos pitko kumahtaa on se kypsää. Anna pullapitkon jäähtyä keittiöliinan alla ritilällä ennen niiden nauttimista.

Herkkusuun lautasella ruokablogi osallistuu suomalaisten ruokabloggarienyhteiseen varainkeräystempaukseen maailman nälkää vastaan ja lukijana sinäkin voit osallistua ja lahjoittaa keräykseen. Sikke Sumari on tempauksen suojelija, ja tässä Siken viesti:

Ruoka on elinehto – ilman sitä ei pitkälle pötkitä

Mutta ruoka merkitsee myös nautintoa. Ruoka on arvokas asia, jota pitää kunnioittaa. Siksi on tärkeää arvostaen käyttää parhaita raaka-aineita, kun ruokaa valmistaa. Minua huolestuttaa ruoan tuhlaaminen: siitä on tullut kulutushyödyke, jota kaupat ovat tulvillaan ja paljon menee hukkaan.

Samaan aikaan liian moni perhe maailmassa menee tänäänkin nälkäisenä nukkumaan. Meillä on kuitenkin keino, jolla voimme täyttää tyhjät lautaset.

Naisilla on kaikki valmiudet tuottaa ruokaa, mutta heidän mahdollisuutensa ovat rajalliset. Paremmat toimintamahdollisuuksien myötä naiset voivat suunnata energiansa ja kykynsä oikein. Siitä hyötyvät kaikki. Kehitysmaiden viljelijänaiset voivat nostaa 150 miljoonaa ihmistä nälästä, kun he saavat oikeuden maahan, koulutukseen ja kunnollisiin työvälineisiin.

MasterChef-keittiössä kokataan tiistaina tämän hyvän asian puolesta. Myös tässä herkkusuun lautasella ruokablogissa tehdään hyvää, ja sinäkin voit osallistua. Nyt alkaa ruokablogien yhteinen hyväntekeväisyystempaus! Kisaan osallistuvat blogit keräävät varoja naisten ja tyttöjen aseman parantamiseen maailmassa.

Herkkusuun lautasella ruokablogillaon oma keräyssivu jossa voit osallistua ja lahjoittaa. Tee lahjoitus nyt ja auta naisia taistelemaan nälkää vastaan!

Yhdessä olemme enemmän.

Terveisin,

Sikke Sumari

Vadelmainen pullavanukas jälkiruoaksi. Leipävanukas vadelmaisena muunnelmana johon rikkaiden ritarien tyyliin käytetty pullaa leivän sijaan. Vadelmapullavanukas, perinteinen lämmin jälkiruokavanukas, jälkiruokaa vaivattomasti kuivahtaneesta pullasta.

Meillä lapsuudessani mamma teki pullapröttiä, ja tämä vadelmainen pullavanukas perustuu siihen, valmistustapa on sama vaikka itse jälkiruoka on erimuotoinen ja makuinen. Pullaprötti oli mamman suurinta herkkua, ja olisi hän varmaan tästäkin pitänyt vaikka oli enemmän mansikkanaisia kuin tyttären tyttärensä joka ilmeisimmin taas on vadelmanaisia.

Pyöreä vadelmainen pullavanukas

Pullapröttiin mamma hyödynsi tietenkin nimensä mukaan pullaa, ja samaa olen tässäkin käyttänyt kun sen aikoinaan niin opin. Joten kaikki rippiäisistä, lakkiaisista ja muista sukujuhlista ylijäänyt pulla pakkaseen ja pullavanukkaaseen kun sille on aikaa ja tarvetta. Mutta kyllä tähän leipäkin käy, se ei vain ole aivan yhtä hyvää, sanoo pullahiiri vai oliko se leipäsusi.

Kuivunutta pullaa

Parasta pulavanukkaasta kuitenkin tulee kun pulla on jo vähän kuivahtanut, joten jollei sinulla ole tarpeeksi vanhaa pullaa voit jättää sen pariksi, kolmeksi tunniksi kuivahtamaan. Tämä on asia josta olen aikaisemminkin maininnut, leivän on oltava jo kuivahtanutta jotta ruoka onnistuu parhaiten. Liian tuoreesta leivästä, vaikka se silloin on herkullisinta syötynä, ei aina saa valmistettua kaikkea kuten esimerkiksi greipillä ryyditetyt sienileivät, juustoinen leipäkeitto tai köyhät ritarit.

Tämä vadelmainen pullavanukas on hyvä tapa saada käytettyä ja hyödyntää kuivunutta pullaa, oli se sitten korvapuusteja, Lucian päivän sahramipullia tai pullapitkoa mutta niistä voit myös tehdä rikkaita ritareita.

Kuivattuja vadelmia

Kuivatut vadelmat maistuvat tiivistyneille vadelmille, ja sitä ne juuri ovatkin. Vadelmissa ei ole liikaa sokeria vain niissä on vain niiden oma luontaiset sokerit joten ne sopivat meikäläiselle kuin nakutettu. Mutta jos pidät enemmän makeasta voit tarjoilla pullavanukkaan vadelma hillon kera, tai vaihtoehtoisesti käyttää siihen enemmän sokeria kun reseptissä on mainittuna jos makeannälkä kolkuttaa.

Anna munamaidon imeytyä kunnolla

Hienointa hienoa tästä tulee kun käytät kermamaitoa, mutta myös tavallinen maito käy jos haluat tehdä pullavanukkaasta kevyemmän version. Laktoosille herkät tietenkin korvaavat sekä maidon, kerman että voin laktoosittomilla sellaisilla. Tarjoile vadelmaista pullavanukasta joko vaniljalla maustetulla vispatun kerman, perinteisen vanhan ajan aidosta kermasta valmistetun vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa. Vaniljakastikkeen reseptin löydät reseptistäni mansikat laventelikastikkeessa ja jos sinulla on laktoosin kanssa ongelmia mutta voit syödä kutunmaitoa voit valmistaa kutunmaidoista kuusenkerkillämaustettua jogurttijäätelöä. Tällä saat vadelmaista pullavanukasta neljälle ruokailijalle jälkiruoaksi.

Vadelmapullavanukas

½ pullapitko

1 dl kuivattuja vadelmia

2 kanamunaa

3 dl maitoa

3 dl kermaa

1 tl vaniljasokeria

3-4 rkl ruokosokeria

kourallinen mantelirouhetta

Leikkaa pullapitko karkeasti vajaan viiden sentin paloiksi. Riko kanamunat isoon kulhoon, vispaa ne rikki ja lisää maito. Lisää kulhoon myös ripaus suolaa ja vaniljasokeri. Sekoita munamaito kunnolla ja lisää paloiteltu pulla munamaitoon nesteytymään. Anna munamaidon imeytyä leipään vähintään vartin. Kaada kuivatut vadelmat nesteytyneiden pullapalojen sekaan ja sekoita. Voitele pyöreä uunivuoka kevyesti voilla ja kaada pulla munamaitoineen sinne. Viimeistele pullavanukas ennen uuniin menoa ripottelemalla sen pinnalle ruokosokeria ja rouhittuja manteleita tai pähkinöitä. Paista pullavanukasta uunissa 175-200 asteen lämmössä noin pulisen tuntia, korkeintaan 40 minuuttia. Annostele pullavanukasta lautasille ja tarjoile sitä heti lämpimänä joko vaniljalla maustetulla vispatun kerman, kermajäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa mutta pullavanukas maistuu kyllä herkulliselle vielä haaleanakin.

Villiyrttien, villikasvien sekä sienten kerääminen, niiden tuoreena hyödyntäminen ja jatkokäsittely sekä talteen otto ja säilöminen joko kuivaamalla tai pakastamalla.

Nyt alkaa jo vihersormi syyhytä kunnolla lumi lakaa jo niin ihanasti sulaa kevät auringonpaisteessa vaikka pakkasta onkin ja haluan jo nyt vihretävään metsään samoilemaan. Aloitin viime keväänä innoissani ja hyvin kunnianhimoisesti toisen blogin jossa ajattelin käsitellä villiyrttien käyttöä muun muassa ruoassa, mutta tämä projektini tyssäsi terveyssyistä jo aloitukseen joten ajattelin siirtää nämä harvat tekstit tänne ruokablogiini, johon ne sopivat oivallisest.

Villeihin yrtteihin ja kasveihin, oli ne sitten puutarhassa riesana kasvavia rikkaruohoja kuten voikukka, vuohenputki tai metsänreunassa kasvava horsma, viljeltyjä mausteyrttejä tai sieniä, pätee kaikkiin joitakin tärkeitä asioita joten ajattelin aloittaa kirjoitukset minulle itsestään selvyyksistä. Miten villit yrtit ja kasvit kerätään, mitä kasveja saa kerätä ja mistä ja miten ne otetaan talteen. Samat tavat pätevät myös sienille sekä viljellyille yrteille.

Mistä villiyrttejä saa kerätä ?

Vieraileva mehiläinen isomaksaruohossa

Pääsääntöisesti kaikki villit yrtit ja kasvit, marjat sekä sienet kuuluvat joka miehen oikeuteen, niitä saa vapaasti kerätä luonnosta muttei kenenkään tontilta, pellolta tai pihapiiristä. Tämä koskee kaikkia villejä kasveja pois lukien puiden osat kuten kuusenkerkät, männynkerkät, niiden oksat, kävyt sekä muut puissa kiinni olevat osat. Niiden keruuseen ja talteen ottoon tarvitsen maanomistajan tai metsänomistajan luvan.

Maahan tipahtaneet puunosat sekä kävyt ovat sen sijaan luvallisia joka miehen oikeuden nojalla poimittaviksi. Huomaa myös että suomessa on joukko rauhoitettuja kasveja joita ei saa kerätä missään tapauksessa. Voit tarkistaa Suomessa rauhoitetut kasvit ympäristöhallinnon verkkopalvelun sivuilta.

Syötäväksi sopivat yrtit ja kasvit

Varmista kasvi tai sienikirjasta että keräät vain syötäväksi sopivia kasveja ja sieniä etkä myrkyllisiä. Jos olet yhtään epävarma pelaa varman päälle ja jätä kasvi tai sieni metsään. Älä kerää mitään mitä et tiedä ja ole aivan varma mitä tai mikä se on, myös sienikirjoissa ja kasvioissa voi olla virheitä kuten juuri tänä vuonna ilmestyneessä sienikirjassa.

Kerää vain puhtaita kukkia, sieniä, yrttejä ja kasveja luonnosta, tai omasta puutarhastasi jossa teidät ettei niitä ole myrkytetty torjunta-aineilla. Kaupungin puistoissa kasveja on voitu myrkyttää hyönteisten ja tuholaisten takia kuten esimerkiksi ruusupensaita.

Myrkyllinen punainen kärpässieni

Tämä sama pätee myös kaupasta ostettujen kukkien suhteen. Älä käytä kukkakaupan kukkia ravinnoksi tai syömiseen, jolleivät ne ole tarkoitettu ja kasvatettu syötäväksi. Koristekukkien kasvatukseen voidaan käyttää, ja usein myös käytetään, torjunta-aineita joita ei saa käyttää ravinnoksi tarkoitettuihin kukkiin, tai yrtteihin, vaikka jotkut kukkakaupat myyvät myös syötäväksi tarkoitettuja kukkia ja yrttejä. Näitä syötäväksi tarkoitettuja kukkia voi myös satunnaisesti löytää suurista ruokakaupoista ja marketeista vaikkei tämä vielä ole suomessa ole yleistynyt.

Monet villi kasvit ja villiyrteistä ovat puutarhurin riesa, niitä inhotaan ja kitketään epätoivoisesti kuten vaikeasti pois kitkettävä vuohenputki, villinä leviävä nokkonen ja nurmikossa ilkkuva voikukka. Saat syömällä rikkaruohot aisoihin, hyödynnät ilmaiset ja terveelliset villit yrtit, toisella sanalla rikkaruohot.

Syö voikukat, vuohenputket, nokkoset sun muut rikkaruohot pois villiyrtteinä sieltä puutarhastasi pois ja ota niistä kaikki hyöty irti sen sijaan että yrität turhaan tuhota ne kitkemällä tai myrkyttämällä sieltä pois, ne kasvavat kuitenkin takaisin. Pitämällä kasvit hyvin kurissa syömällä ne, ne eivät pääse leviämään lisää, asia josta minulla on jo reilun parin vuosikymmenen kokemus.

Helppo tapa tutustua villiyrtteihin alussa on lisätä niitä tavallisen salaatin sekaan, sen salaatin sekaan jota tavallisesti valmistat kotona. Tällä tavalla pelkistettyinä salaatissa, ne eivät välttämättä ole kaikkien makuun, ainakaan heti ensi alkuun. Rikkaruohojen syöminen voi vaatia totuttelua, makunystyröiden lisäksi myös korvien välissä. Villiyrttejä voi muun muassa hyödyntää salaatin lisäksi keittoihin, muhennoksiin, leipiin ja piirakoihin.

Mistä kannattaa kerätä

Luonnon villiyrttejä tai sieniä, ei koskaan saa kerätä isojen teiden läheltä, katso että matkaa on vähintään 50 metriä, vielä parempi jos tielle on vieläkin pidempänä matka. Varsinkin sienet ovat valitettavan tehokkaita keräämään itseensä raskasmetalleja joita teiden lähellä on maaperään jo vuosikymmeniä varastoitunut, joten vaikka nykyajan bensiinissä tai dieselissä ei enää ole yhtä paljon lyijyä kun ennen vanhaan, on teiden viereinen maa sitä kerännyt pitkään, ja jonka varsinkin sienet kasvaessaan imevät itseensä.

Älä kerään maantien varrelta syötävää

Älä myöskään kerää yrttejä tai sieniä rautatien vierestä, siellä on aikojen alusta käytetty arsenikilla kyllästettyjä ratapölkkyjä ja ennen radan pientareita myös myrkytettiin rikkoruohojen ja muun kasvuston estämiseksi ja vanhojen junaratojen lähistöllä on näitä myrkkyjä on jo reilun sadan vuoden kertymiä maaperässä. On itsestään selvä ettei kaatopaikan tai lantakasan läheltä, oli ne sitten pienen autiotorpan tai oman kesämökin, kerätä mitään syötäväksi tarkoitettuja yrttejä tai kasveja tai muutekaan käyttää lääkinnällisesti esimerkiksi iholle levitettävänä voiteena tai juotavana teenä.

Villiyrttien talteen otto ja kerääminen

Kerää sienet, yrtit ja villit kasvit mieluiten koriin tai paperipusseihin muovipussin sijaan. Muovipussissa ne nuutuvat vieläkin nopeammin kuin paperipussissa tai korissa. Kerää aina kaikki yrtit kuivana päivänä, parempi jos on pilvistä ja kuivaa kuin jos aurinko porottaa. Aurinkoisena päivänä yritit nuutuvat nopeammin, mutta kerää yrtit mieluummin auringonpaisteessa kuin kosteana tai sateisena päivänä. Sateella ja kostealla ilmalla joihinkin kasveihin muodostuu enemmän nitraatteja kuin kuivalla säällä ja nitraatit ovat haitallisia elimistöllemme isoissa määrissä. Tämä koskee varsinkin nokkosta, raparperia, mangoldia, punajuurta sekä muita juurikkaita.

Vaaleanpunainen siankärsämö

Ota talteen vain ehjiä ja vioittumattomia lehtiä ja kasveja, älä turhaan kerää kasveja joiden lehdet ovat tavalla tai toisella vioittuneet tai vääränvärisiä, tai joissa on kirvoja tai muita tuholaisia tai hyönteisiä. Varmista myös ettei kasvilla ole mitään tauteja ja epämuodostumia, värivirheitä tai reikiä.

Monella villiyrtillä on jalostettu serkku joka on hyvin samantyyppinen, mutta tämän jalostuksen myötä sama serkkulajike on voinut muuntua ja sillä ei enää ole samoja ominaisuuksia kuin villillä serkullaan hyvänä esimerkkinä siankärsämö jonka kukka tavallisesti on valkoinen, mutta josta myös löytyy kauniita vaaleanpunaisia kukkivia yksilöitä.

Yrttien ja sienten tuoreena käyttö

Käsittele sekä yrtit että sienet heti keräämisen jälkeen, ne eivät pysy hyvinä pitkään ja pilaantuvat nopeasti, varsinkin huoneenlämmössä ja jopa seuraavan päivänä ne voivat jo olla pilaantuneita. Sieniä voi tuoreina säilyttää yön yli ulkona terassilla tai parvekkeella kunhan vain pakkaset eivät ole alkaneet ja vasta jatko käsitellä seuraavan päivänä jollei kaikkia ehdi saada talteen samana päivänä. Huuhtele kaikki kasvit huolella, ja anna niiden liota runsaassa haaleassa vedessä isossa kulhossa. Liikuttele yrttejä aika ajoin jotta niissä oleva multa tms. vajoaa kulhon pohjalle. Valuta kasvit ja käytä ne salaatteihin, muhennoksiin jne. tuoreena. Sienet harjataan puhtaiksi, sieniä ei kannata pestä tai huuhdella jolleivät ne ole hyvin likaisia.

Voikukan punertava lehti

Sienten ja yrttien kuivaaminen

Vähän riippuen kasvien käyttötarkoituksesta ne voidaan ottaa talteen eri tavoilla. Yleisin niiden tuoreena käytön lisäksi on kuivaaminen. Kuivattavia yrttejä ei välttämättä tarvitse huuhdella vaan ne voi kuivata suoraan, jolleivät ne ole hyvin multaisia jolloin ne on huudeltava ja anneta kuivaa ilmavasti. Kuivaa kasvit ohuina kerroksina varjossa joko ilmavissa koreissa, talouspaperilla tai puhtaalla keittiöpyyhkeellä tarjottimilla. Myös hyötykasvikuivuri tai jopa sauna voin tässä olla hyväksi avuksi.

Kasveja ja yrttejä voi myös kuivattaa nipuksi narulla sidottuna ylösalaisn varjossa ripustettuina. Muista vain ettei lämpötila saa olla 50 astetta korkeampi. Kasvit ovat kuivia kun ne tuntuvat kylmille, ovat kutistuneet suurimman osan alkuperäisestä koostaan, ja ne ovat rapeita ja murtuvat helposti.

Kuivattavaksi tarkoitettuja sieniä ei pidä kastaa vedellä, harjaa ne vain puhtaaksi ja kuivaa suojassa auringonvalolta ilmavasti korissa tai tarjottimella, hyötykasvikuivurissa tai vaikkapa saunassa.

Säilytä kuivat yrtit ja kasvit tiiviissä lasipurkissa, tai paperipussissa suojassa auringonvalolta ja viileässä, ei jääkaapissa. Kuivatut yrtit säilyvät jopa vuosia, mutta niiden sisältämät vitamiinit ja hivenainepitoisuudet sekä maku vähentyvät ajan myötä pikku hiljaa, joten suosittelen kuivatuille kasveille ja yrteille noin vuoden säilytystä, siis seuraavaan satokauteen mutta joskus olen käyttänyt kaksikin vuotta kuivattuna ollutta yrttiä.

Hyönteisiä karhunputkessa

Sienet säilyvät kuivattuna vuosia, mutta suosittelen niiden käyttöä viimeistään kahden vuoden jälkeen niiden keräämisestä, tai kuivaamisesta. Sienet kannattaa säilyttää tiiviissä rasiassa tai lasipurkissa. Sekä sienet että kuivatut yrtit kutistuvat noin 80–90 % kuivamisen myötä, joten kannatta pitää mielessä että kuivatettua yrttiä tai sientä tarvitsee vain 10 osan tuoreen yrtin tai sienen märästä.

Villien kasvien ja sienten pakastaminen

Menettele samalla tavalla kuten tuoreena syötävän yrtin suhteen, huuhtele ja liota ensin kasvista kaikki multa pois. Tuoretta yrttiä tai kasvia ei pääsääntöisesti voi pakastaa sinällään, tähän on kylläkin joitakin poikkeuksia joihin palaan itse yrtin tai kasvin yhteydessä. Sekä kasvit että sienet ryöpätään ennen niiden pakastamista, sieniä voi myös paistaa ennen niiden pakastamista. Tuoreena pakastaessa kasviin, tai sieneen, ja sen soluihin muodostuu jääkristalleja jotka rikkovat solurakenteen ja tämän jäätymisen tuloksena kasvista, tai sienestä, valuu ulos nestettä jolloin kasvi alkaa hajota ja menee pilalle. Hyvän esimerkkinä halla yön vahingot kasvimaalla myöhään syksyllä.

Ryöppäämällä estät tämän solurakenteen hallitsemattoman hajoamisen, koska se on jo ennakoitu ryöppäämällä rikottu kun raaka-ainetta on jo kypsennetty. Ryöppää kasvit ja sienet pienissä erissä miedosti suolatussa vedessä. Pane yrtti kylmään veteen ja kiehauta ylös. Anna kasvin kiehua pari minuuttia ja valuta keitinvesi pois lävikössä. Anna yritin jäähtyä kokonaan ennen sen pakastamista. Voit nopeuttaa jäähtymistä panemalla yrtit kylmään jääveteen kunnes ne ovat jäähtyneet, valuta pois vesi ja purista ulos liikavesi ja pakasta sopivan suurissa osissa muovipusseissa tai rasioissa.

Karvalaukut

Tällä samalla tavalla voit myös käsitellä sieniä joita voi ennen niiden pakastamista sopivan kokoisissa erissä myös paistaa joko öljyssä tai voissa. Ryöpätyt sienet säilyvät pidempään pakastettuna kuin rasvassa paistetut sienet. Voissa paistetut noin kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen, ryöpättynä noin vuoden. Ryöpätyt kasvit ja vihannekset säilyvät noin vuoden ajan seuraavaan satokauteen pakastettuna, jopa kaksikin vuotta. Rasvan lisääminen lyhentää sienten säilymistä rasvan härskiintymisen takia. Sieniä voi myös säilöä suolaamalla samalla tavalla kuten reseptissäni perinteiset suolasienet.

Lohipihvit kukkakaalipyreellä. Kullan ruskeiksi paahtuneita lohimurekepihvejä kermaisen samettisen kukkakaalipyreen ja tuoreen mintun kera. Kalamurekepihvit, vaihtoehtoinen tapa syödä useammin kuin vain kerran viikossa.

Joskus ruokailijoiden määrä yllättää ja pienestä annoksesta on jatkettava sitä suuremmaksi ja jollei kalapalat ole tarpeeksi isoja määrään ruokailijoita kohden on tämä hyvä tapa saada pienempikin määrä riittämään isommalle seurueelle, kokonaisen lohiperhosen tai medaljongin sijaan tehdä mureketta lohesta jolloin sama määrä riittää pidemmälle. Lohimurekepihvit ovat myös kiva tavallisesta paistetusta lohesta eriävä tapa syödä sitä kalaa vaihtoehtoisella tavalla. Jollei vieraasi ole allergisia sitruunalla voi sitruunan kuorta raastaa mukaan maustamaan lohimureketta, muuten se on parempi jättää käyttämättä.

Älä turhaan jauha lohta

Lohta ei välttämättä tarvitse jauhaa lihamyllyssä tai monitoimikoneella. On oikeastaan parempaa jos vain hienonnat sen terävällä veitsellä summittaisesti niin lohimurekkeesta ei tule liian hienojakoista jolloin se myös pysyy paremmin koossa pihvejä paistaessa. Tähän käytin vain yhden keltuaisen koska minulla oli yksi jäänyt yli edellisestä ruoasta mutta voi halutessasi myös käyttää kokonaisen munan.

Veitsellä pieneksi pilkottua lohta

Minttua tai sitruunaa

Minttu taas antaa lohella oman pikkulisänsä, ja katso että se on tavallista viherminttua eikä piparminttua jossa on tähän ruokaan liian voimakas purukumimintun maku. Mintun tarkoitus tässä on antaa annoksella vähän raikkautta, jollei voi käyttää siihen sitruunaa mikä muuten oivallisesti taittaa lohen rasvaisuuden. Sitruunamehua voit pirskotella sekä kukkakaalipyreen että lohimurekepihvien päälle niille jotka sitä voivat syödä tai tarjoilla annokset sitruunaviipaleen kera. Nigella antaa väåhän sipulista lisää sipulisella maullaan mutta ne anvat myös kivaa rapeutaa muuten hyvin pehmeään annokseen.

Korppujauhoista sen verran että mainostan usein rukiisia ja hapanleivästä valmistettuja korppujauhoja mutta tähän ne voivat olla liikaa jolloin lohi jäisi niiden jalkoihin eikä sen oma maku tulisi esiin eikä myöskään pääsisi oikeisiinsa samalla tavalla, joten suosittelen sinua tähän käyttämään tavallisia vähän mauttomampia korppujauhoja aromaattisempien rukiisten sijaan.

Valkoista kukkakaalia pyreeseen

Kukkakaalisosetta

Kukkakaalipyree sen sijaan taas on aivan oma juttunsa sille joka ei aina jaksa, esimerkiksi karppaamisesta johtuen, tai ei halua syödä perunaa. Kukkakaalipyree sopii myös karppaajille koska se sisältää vain hyvin vähän hiilareita. Jos haluat ruoasta laktoosittoman voit joko käyttää laktoositonta voita ja kermaa siihen, tai vaihtoehtoisesti käyttää oliiviöljyä sekä kukkakaalipyreeseen että lohipihvien paistamiseen. Tällä reseptillä saat tuttuun tapaan lämmintä ruokaa neljälle hengelle.

Lohimurekepihvit

300 g lohta

2 salottisipulia

1-2 dl korppujauhoja

1 keltuainen

suolaa

valkopippuria

oliiviöljyä paistamiseen

Kukkakaalipyree

1 iso kukkakaali

1-2 dl kermaa

2-3 rkl voita

suolaa

valkopippuria

viimeistelyyn

2 rkl Nigellan siemeniä

tuoretta minttua

sitruuna viipaleita

Huuhtele minttu ja anna sen kuivahtaa puhtaan keittiöpyyhkeen päällä. Huuhtele kukkakaali ja leikkaa se pienemmiksi paloiksi, floreteiksi, ja pane ne kattilaan. Kaada vettä kattilaan kunnes kukkakaali niukasti peittyy vedellä. Lisää ripaus suolaa ja keitä kukkakaali kypsäksi, noin kaksikymmentä minuuttia, puolituntia. Kuori salotit ja pilko ne hienosti. Pilko lohi pieneksi terävällä veitsellä ja pane se kulhoon salottisipulin kanssa. Lisää kulhoon desilitra korppujauhoja sekä kananmuna. Mausta suolalla ja valkopippurilla ja sekoita mureketaikina huolellisesti sekaisin. Lisää korppujauhoja jollet ole saanut aikaiseksi koossa pysyvää mureketaikinaa. Paista koepala ja maista onko mausteet paikallaan ja mausta mureke lisää suolalla sekä valkopippurilla jos se sitä tarvitsee. Muotoile lohimurekkeesta pihvejä tai kvenellejä kosteilla käsillä. Paista lohipihvit paistinpannulla keskilämmöllä tilkassa oliiviöljyä kunnes ne ovat saaneet kauniin ruskean paahtuneen värin pintaan. Kaada kukkakaalin keitinvesi lävikössä pois ja soseuta kukkakaali voinokareen kanssa. Lisää sekaan kermaa kunnes olet saanut sopivasta juoksevan muttei liian löysän soseen. Mausta suolalla ja valkopippurilla oman makusi mukaan. Lusikoi kukkakaalipyreetä lämpimille lautasille ja asettele lohimurekepihvit päälle. Lusikoi paistinpannulta rasvaa annoksien ympärille ja päälle. Viimeistele annokset ripottelemalla Nigellan siemeniä ja riivi mintunvarsista mintunlehtiä niiden päälle. Tarjoile annokset heti lämpiminä raikkaan vihreän salaatin kanssa.

Miten lohiperhoset tehdään ja miten ne leikataan lohifileestä, ja miksi pitää vetsi terävänä.

Sain viikonloppuna kysymyksen miten niitä lohiperhosia joita minulla oli kermaisessa punajuurilohessani oikein tehdään ja koska asialle ilmeisesti on kysyntää ja asia on helpompi selittää sekö kuvin että sanoin päätin selittää sen täällä, ja samalla lipsuin selittämään terävän veitsen tärkeyttä, ja miksi se kannattaa pitää terässä.

Kalakauppiaat myyvät näyttäviä lohimedaljonkeja ja hinta on noussut huomattavasti siitä vieressä myynnissä olevasta lohifileestä, samanlaisesta josta ne medaljongit ovat leikattu van vähän eri tavalla. Tämä hinnan nousu on aivan turhaa, koska kalan leikkaaminen perhosiksi on helpointa helppoa. En taida tietää toista tapaa jolla yhtä helposti saa näin näyttävää ruokaa niin helposti, ja vain leikkaamalla sen samana kalan vähän eri tavalla.

Pakkauspaperi leikkuulaudan suojana

Hyödynnä kalan leikkaamiseen, perkaukseen sekä paloitteluun kalan pakkauspaperia, sitä paperia johon kala on kääritty. Tällä tavalla leikkuulautaa ei välttämättä tarvitse puhdistaa ja tiskata joka kerta, se pysyy puhtaana vahapaperin alla.

Leikkaa viilto vain kalan nahkaan asti

Fileestä saa kaikkea kivaa leikkaamalla sen eri tavoilla. Lohen voi graavisuolata kokonaisena fileenä kuten esimerkiksi hiirenkorvalohi tai punajuurilohi. Kalan voi kuutioida kalastajan pyttipannua varten tai paistaa lohen kuutioituna ja syödä keitettyjen uusien perunoiden kera. Olen tekstissäni seljankukka graavattu lohi käsitellyn miten graavilohta viipaloidaan ohuelti, samassa tekstissä on myös selitetty miten ne ruodot poistetaan kalasta, vaikka graavilohesta niitä ei kuitenkaan välttämättä tarvitse poistaa, ne tulle itsestään ulos kalasta jo sen leikkaa oikealla tavalla vähän vinosti kalaan ja poikkisyin. Jollet kuitenkaan leikkaa kalaa tällä tavalla vaan esimerkiksi suoraan alas nahkaan kannatta sinun poistaa ne kuuluisat pystyruodot pihdeillä.

Perhonen vai medaljonki

Itselläni menee hyvin usein sekaisin lohiperhonen ja lohimedaljonki, medaljonki on koko kalan läpi poikkileikattu kala nahkoineen ruotoineen kaikkineen kun taas lohiperhonen tarkoittaa lohen fileestä leikattua erittäin näyttävää lohipalaa. Käytä aina lohen tai lihan leikkaamiseen ja paloitteluun isoa ns. kokkiveistä, älä yritä leikata lohifileetä pienellä kuorimaveitsellä, veitsen terän on oltava tarpeeksi iso että se riittää koko kalan leveyden mitan.

Perhosleikattu lohi

Leikkaa ensiksi fileen pääty suorasti poikki jotta se saa suoran päädyn. Leikkaa kalaa viiltämällä painamalla kevyesti veitsen keskikohtaa kohden. Vedä veitsen kärkeä kalan itsestäsi kauimpana olevan reunan läpi alas sen nahkaa kohden samalla vetäen veitsen kahvaa itseesi päin. Hm, osasinkohan nyt selittää sen että edes itse ymmärsin mitä tarkoitan? Leipää leikataan sahalaitaisella veitsellä edes takaisin vetäen, kun taas kaikkea muuta yleisesti viilletään. Tämä tarkoittaa ettei veistä tarvitse painaa vaan jos se on terävä sen terä hoitaa asian.

Käänni lohi viillosta nurin ja auki

Leikkaa tasaiseksi leikatun kalafileen päädyn reunasta lohi vain nahkaan asti (muttei nahan läpi) noin parin, vajaan kolmen sentin päässä fileen reunasta. Leikkaa tämän jälkeen fileestä yhtä paksu toinen viipale mutta leikkaa nyt kalan läpi kalasta pala, (eikä vain nahkaan asti). Nyt olet saanut aikaiseksi lohipalan jonka keskellä on viilto. Käännä lohi nurin ja kummatkin kalapuolet ulospäin viillosta kunnes saat kalannahan ylös keskelle ja kalanlihaa kummallekin puolelle sitä. Nyt olet saanut aikaiseksi lohiperhosen.

Terävä vai tylsä keittiöveitsi

Moni kokee kuitenkin että terävällä veitsellä tulee helpommin haavoja mutta tämä on oikeasti vain harha, se riippuu eniten veitsen käyttötaidoista ja harjoituksesta. Minulla esimerkiksi on aina yksi ja sama sormi jota veitsellä silvon, vasenta etusormenpäätä vinosti viiltäen sen oikeaa kynnen reunaa. Joskus saan vain aikaiseksi vinon viillon kynnen pintaan pitkin, toisinaan koko kynnen paksuuden verran vain hipoen ihon pintaa sitä viiltämättä ja edelleen kerran tai pari vuodessa se sama sormenpääraukka saa taas kyytiä ja poistan osan kynttä vuolaasti verta vuotaen. Voisi luulla että virheestä pitäisi oppia, mutta tässä se ei vain minulla toimi, tokkopa koskaan. Yksi tärkeä asia on miten kyseinen veisti sopii käteesi, ja tämän tärkeyden olen selittänyt tekstissäni keittiön minimivarustuksesta, samassa kirjoituksessa on muutakin hyvää tietoa koottuna vasta-aloittelevalle kotikokille.

Kaksi keittiöveistä ja pari tapaa teroittaa niitä

Veitsi terässä

Vaikka se voi tuntua turhalta, kannattaa sitä veistä teroittaa aina kun sen käteesi otat ja aioit sitä käyttää, teroita ja hio sitä vähän joka kerta ennen kuin sitä käytät ja leikkaat mitään jotta se pysyy hyvässä terässä. Toinen tapa pitää veitsesi terävinä on aina huudella ne joka kerta kuin niitä käytät kylmässä vedessä. Näin vältyt niiden tiskaamiselta mutta tiskaamatta ne veitset pysyvät terävinä paremmin ja pitävät teränsä. Ja huomaa ettei kokkiveistä koskaan tiskata astianpesukoneessa, se pestään aina käsin. Tämä jotta sen kahva pysyy hyvänä. Kokkiveitset pysyvät hyvinä vuosikymmeniä ja minulla on jo toisessa polvessa yksi peritty kokkiveitsi päivittäisessä käytössä.

Asian ydin kuitenkin oli se että mitään ei pidä koskaan leikata tylsällä veitsellä. Leikkaat itsellesi haavan paljon todennäköisemmin tylsällä luin terävällä veitsellä. Ja nyt tietenkin kysyt miksi, niin tekisin minäkin.

Huolla veitset vuosittain

Tylsä terältään epätasaiseksi kulunut veitsi ei pysy paikoillaan samalla tavalla kuin teräväksi teroitettu veisti. Terävässä veitsessä on kärki joka tylsästä veitsestä puuttuu. Tylsäksi kulunut veitsen kärki on pyöreä kärki, sillä ei ole yhtenäistä leikkauspintaa joten se ei pysy paikallaan vaan se lipsuu ja liukuu.

On myös hyvä pitää mielessä että pitkään tylsänä ollut veitsi kuluttaa veistä enemmän koska sitä teroittaessa terää häviö teroituksessa. Ja mitä pidempään veitsi sitä käyttäessä on ollut teroittamatta, sitä vaikeampi siitä on taas saada kunnolla terävää. Veitsenterän kuluessa sen pienet epätasaisuudet korostuvat ja siitä tulee vieläkin epätasaisempi ja se on vaikeampi teroittaa kunnolla ja oikealla tavalla.

Käytän itse keittiöveitseni tutulla suutarilla huollossa noin kerran, pari vuodessa vaikka niitä koko ajan itsekin kotona teroitan. Huomaa vain että jos käytät ulkopuolista apua veitsiesi teroitukseen pitää teroittajan osata hommansa jotta hän teroittaa veitsesi oikealla tavalla. Veitsen terä on saatava teroitettua oikeassa kulmassa suhteessa sen terään ja kaikki eivät ole tähän koulutettuja.

Mansikkaista kurpitsamehua, mansikka ja kurpitsamehua vai kauniin hohtavan punaisen oranssia kurpitsaista mansikkamehua sekä sivutuotteena syntynyttä punaista mansikkaista kurpitsahilloa vai oranssinpunaista kurpitsa ja mansikkahilloa. Pikapikaa mehua lapsille juhliin ja jopa kolme kärpästä yhdellä lyönnillä.

Kaikki viime kesän mehut ovat jo hörpitty loppuun enkä periaatteesta haluaisin kostaa kaupan mehuja kuin vain niitä joita en Suomessa itse voi kasvattaa kuten esimerkiksi seljankukkamehu hyvänä esimerkkinä. Samalla pakastinta on tyhjennettävä jotta villisikaa saadaan sinne mahtumaan, joten löysin toisenkin hyvän tekosyy valmistaa vähän mehua kun oli lapsiraita tulossa synttärikahveille. Tämä on hyvä vaihtoheto myös tulevalle pääsiäiselle jos silloin on tarvetta makealle mehulle lapsille, tai miksei aikuisten terästettyihin juhlajuomiin. Mansikkaa ei vain ollut tarpeeksi paljon jotta siitä olisi tullut tarpeeksi mehua joten kaappasin pakastimesta myös litran kurpitsasosetta.

Marjatilan mansikkatuorehilloa

Mansikkaa ja kurpitsaa mehuun

Mansikkatuorehillo ja kurpitsasose (jonka valmistuohjeen löydät reseptistäni Lipuli) vain jääkaappiin sulamaan jonka jälkeen annoin niiden valua yön yli ja keitin sokerin kanssa mehua, tämä oli tuoremehuversion joten siihen ie ollut tarvetta panna liikaa sokeria koska sen ei edes pitänyt säilyä kuin korkeintaan tämän viikon, ja esikoinen nappasikin pullonlopun itselleen mukaansa kotiin juotavaksi. Jäljelle jääneestä kurpitsa ja mansikkasoseesta sain tietenkin samassa mehukattilassa tiskaamatta keitettyä aamiaishilloa hillosokerin ja pienen vesitilkan kanssa.

Jos mieluummin halut kovempaa marmeladia voit jättää lisäämättä sitä vettä ollenkaan, kiehauta vain pienen pieni sokerin määrään sopiva vesitilkka johon annat hillosokerin liueta ja lisäät soseen kattilaan, kiehautat ylös kiehuvaksi ja annat sen kiehua keskilämmöllä noin viisi minuuttia. Kaada hillo puhtaaseen steriloituun hillopurkkiin ja sulje tiiviisti kun hillo vielä on kuumaa.

Basilikasta kivaa lisävivahdetta

Kivana lisänä tällä mehulle oli basilika joten olen usein käyttänyt mansikkamehussa mintun lisäksi kuten reseptissäni mintulla maustettu mansikkamehu.Tästä mehusta jää sivutuotteena tähteeksi mansikka ja kurpitsasosetta ja tätä sosetta ei tietenkään pidä panna pois vaan sen kannattaa hyödyntää mansikka ja kurpitsahilloksi, tai marmeladia.

Olen myös käyttänyt yhdistelmää mansikka ja kurpitsa onnistuneesti trifle-jälkiruoassa, ja nyt pääsisäiseksi sopii hyvin esimerkiksi kurpitsabebeeleivokset sekä kurpitsahillo joihin käytetään kurpitsasosetta. Mansikan ja kurpitsan sesonki ei oikein sovi yhteen joten tätä mehua on samoin kuten mansikkaista raparperikeitonkin suhteen käytettävä pakastimessa jota ne saadaan yhteytettyä.

Mansikka ja kurptsahilloa sivutuotteena

Synttärikakkujuhlissa vierailevat sisareni lapset olivat hyvin epäluuloista mehua maistaessaan kuultuaan että mehussa oli kurpitsaa. He eivät vielä ole aivan yhtä tottuneita tätinsä kummallisiin ruokakokeiluihin kuten muu suku, mutta keittiömestarisisareni totesi ettei sitä kurpitsaa sieltä mehusta edes maista. Hänen mielestään mehu maistuu erittäni mansikkaiselle ja että sen maku oli jotenkin vieläkin mansikkaisempaa kuin tavallisessa mansikkamehussa ja kurpitsa antoi mehulle vain lisää pyöreyttä eikä sitä maistanut mehun seasta. Tämä ei kuitenkaan aivan vakuuttanut hänen epäluuloista jälkikasvuaan.

Mansikkaisen kurpitsamehun sokerin määrä perustuu siihen miten makeaa itse mehusta haluat ja pienemmälläkin sokerimäärällä pärjää mutta tällöin mehu ei säily kuin korkeintaan vain peri, kolme päivää jääkaapissa pullon avaamisen jälkeen. Myös hillosokerimäärä on pieni, joten sekään ei säily hyvin pitkään purkin avaamisen jälkeen, noin viikon pari. Tämä on tuorehilloa ja tuoremehua lyhyellä tähtäimellä suoraan suuhun eikä ensi vuoteen asti säilöttäväksi.

Tähän mansikkaiseen kurpitsamehuun käytin myös tuoretta basilikaa korostamaan mansikkaista makua samalla tavalla kuten olen käyttänyt basilikaa mansikkasiirappiin. Basilika korostaa kivasti mansikan makua ja antaa mehulle pienen aniksen pohjasävyn. Tällä reseptillä saat noin vajaan litran mansikkaista kurpitsamehua sekä ison lasipurkillisen mansikka ja kurpitsahilloa.

Mansikkakurpitsamehu sekä kurpitsamansikkahillo

1 l tuoremansikkahilloa

1 l kurpitsasosetta

Kurpitsamansikkamehu

1-2 dl ruokosokeria

( 1 nippu basilikaa)

Mansikkakurpitsahillo

1-3 dl hillosokeria

1-2 dl vettä

Sulata pakastettu mansikkatuorehillo ja kurpitsasose jääkaapissa. Huuhtele basilika huolellisesti ja anna sen kuivahtaa puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Kaada juustoharsoon ja valuta kattilaan yön yli. Nosta harsopussi pois sivuun ja lisää mehun sekaan sokeria oman maun mukaan sekä basilika ja kiehauta ylös. Kuori mehun pinnalta tavalliseen tapaan kaikki siihen muodostunut vaahto isolla lusikalla. Poista basilika mehun seasta ja kaada mehu huolellisesti keitettyyn ja steriloituun lasipulloon, sulje tiiviisti korkilla ja anna mehun jäähtyä. Kaada harsopussista sose kattilaan ja lisä tilkka vettä sekä sokeria ja kiehauta ylös, anna hillon kiehua koko ajan sitä sekoittaen pohjasta asti noin viitisen minuuttia kunnes kaikki sokerin varmasti on sulanut siihen ja kaada huolellisesti puhdistettuun ja keitettyyn lasipurkkiin. Sulje heti tiiviillä kannella. Siirrä hillo vasta jäähtyneenä viileään säilöön.

Intialaista tandoorikanaa, raitakastiketta ja aromaattista keltaista mausteriisiä. Savun makuista marinoitua mausteista paahdettua kanaa raikkaan jogurttikastikkeen ja keltaisen riisin kera. Kanaa melkein kuten intialaisessa tandooriuunissa valmistettuna kurkuraitakastikeella ja mausteisen aromaattisen keltaisen basmatiriisin kera.

Tandoori ja tagine

Intialaisella Tandoorilla on marokkolaisen Taginen kanssa yksi yhteinen asia, kummatkin ovat tapa jolla ruoka valmistetaan, ei itse ruoan nimi. Marokkolainen Tagine on tötterömäisellä kannella varustettu saviastia, kun taas tandoori on intialainen saviuuni jossa ruoka valmistetaan avotulella. Vaikkei ole tandooriuunia voi sitä silti saada aivan kelvollisen tandoorin aikaiseksi, ja alkamalla ruoanlaiton marinoimisen jälkeen savustaen sen viimeistellen ja varmistaen kanan kypsyyden kuumassa uunissa, ja saa aikaan oikeanlaista aivan kotikonstein.

Tandoorikanan jogurttimarinadin mausteet

Kana saa myös sen rapsakan ja paahtuneen pinnan jota se usein kaipaa vain uunissa valmistettuna. Jollei tietenkin ole puulämmitteistä uunia jossa ruokaa valmistaa ja jossa se saisi oikean savuisen maun, grillissä se ei oikein samalla tavalla onnistu. Ja sähköinen lämminsavupönttöni vaatimalla vaatii jotain tekemistä eitä se voi olla vain tyhjän panttina koko talvea parvekkeella. Tarkoitus kuitenkin on saada savuisen maun aikaiseksi jonka jälkeen ruoka kypsytetään loppuun ja viimeistellään saaden paahteisen rapsakan pinnan uunissa.

Tämä on resepti joka on jäänyt eloon niiltä ajoilta ennen Internetin yleistymisen ja esikoisen aikoja jolloin sen jostain englannista poimin mukaani. Silloin täällä pohjoismaissa vielä oli hankalaa saada niin itsestään selviä raaka-aineita kuin muun muassa esimerkiksi tuoretta korianteria, inkivääriä, minttua sekä tuoretta chiliä. Tässä ruoassa kuitenkin yhdistyy kuivat mausteet kosteaan jogurttiin jolla on hyvä marinoida jääkaapissa yön yli ja useimmat mausteet löytyvätkin nykyään useimmasta ruokakomerosta.

Vuorokauden marinoitunut kana menossa savustimeen

Tandoorimarinadi

Resepti on periaatteessa alkuperäisessä muodossaan. Tähän voit hyvin käyttää vain kuivattua mausteita, ja melkein kaikki ovat nykyään ihan tavallisia ja löytyy periaatteessa mistä ruokakaupasta tahansa. Itse en sekoita muita mausteita valmiiksi kuin Garam masalan, jonka ohjeen löydät reseptistäni kananuggetit aikuiseen makuun, sekä marokkolaisen ras el hanoutin. Muuten sekoitan pääsääntöisesti kaikki tarvitsemani mausteet juuri silloin kun niille on tarvetta.

Maustelista on pitkä mutta Garam masalassa on joitakin muuten tässä tandoorimarinadissa käytettyä maustetta, joten niitä korostetaan tähän tarkoituksella, asia jota olen joskus jossain tekstissäni täällä blogissa käsitellyt. Ainoa mauste jota ei välttämättä kaikkialta löydä on intialainen laakerinlehti, mutta voit korvata sen tavallisella laakerinlehdellä hätätapauksessa. Tätä kyseistä intialaista laakerinlehteä myydään joskus Suomessa etnisissä kaupoissa virheellisesti laakerinlehtenä. Se eroaa tavallisesta laakerinlehdestä sillä tavalla että kanelille sukua olevalla intialaisella laakerinlehdellä kolme lehtiruotia sen yhden sijaan. Mutta tietenkin myös maku eriää tavallisesta meille tutusta laakeripuun lehdestä.

Olen tähän samaan marinadiin kerran epähuomiossa käyttänyt ruokalusikallisia teelusikallisten sijaan, jolloin ensimmäisen kerran huomasin että maustesekoituksissa on se outo asia että kunhan vain niiden suhteet pysyvät samoina se ei vaikuta niiden tulisuuteen. Itse pidän tulisemmasta kuin alkuperäisessä reseptissäni oli, joten lisään sitä aina tuoreena tai oman kotitekoisen chilitahnan muodossa marinadin sekaan jotta saan siitä tarpeeksi tulista.

Kuivattua minttua ja kurkkua raitakastikkeeseen

Jogurttia marinadiin

Jogurtti juoksettuu niin kivasti sitruunan kanssa, ja jos sinulla on kiire voi tätä marinoida vain nelisen tuntia, mutta silloin jotta kana saisi tarpeeksi makua kannattaa sen pintaan viillellä noin sentin välein jotta mausteet saavat nivoutua yhteen sen kanalihan ja rasvan kanssa, jolloin tulos on paras mahdollinen.Jogurttina voit käyttää joko tavallista lehmän maidosta valmistettua jogurttia tai kutunmaidosta valmistettua jogurttia.

Sanon kuitenkin että kaikista parasta tästä tulee, vaikka tämä on kuivista mausteista tehty marinadi kun annat kanan marinoida vähintään vuorokauden jääkaapissa, mielellään jopa kaksikin. Ei kuitenkaan tämän pidempään koska tämän jälkeen mausteiden maut alkavat muuttua ja hukkua jogurttiin, vähän tietenkin riippuen miten tuoreita tai vanhoja mausteita tähän käytät.

Olen aina ravintoloissa nähnyt vain punaista tandoorikanaa mutten koskaan ole sitä itse saanut aikaiseksi kotona ilman mitään keinotekoisia värejä. Vaikka paprikajauheen kanssa liioittelisi ei se anna oikeaa väriä marinadille, ja mausta tulee liian paprikamainen ja kuiva, jos käyttää liikaa paprikaa suhteessa muihin mausteisiin. Käytän tähän sekä kuivattua minttua, että tuoretta koska ne antavat näille ruoille mintun kokonaisemman ilmeen. Sekä sen kuivatun jossa mintun maku on tiivistynyt mutta hieman muuttunut, ja tuoreen mintun raikkaus ja freesiys.

Tuoreella mintulla viimeistelty raitakastike

Raitakastike kurkulla

Raita on kastike, ei siis raita kuvio vaan intialainen raita-jogurttikastike, asia joka minulla suomeksi usein menee aivan sekaisin. Raitaan käytetään jogurttia, samoin kuten marinadiin ja sen tarkoitus on viilentää tandoorikanan tulisuutta, ja tämän se tekee koska siinä on minttua, sekä kuivattua minttua että tuoretta minttua.

Kurkun kuorin raitaan, varsinkin nyt talvella kun kurkun kuoret ovat niin paksuja ja kalttaan myös tomaatit. Kiehauta vettä pienessä kattilassa, ja upota tomaatit sinne pariksi minuutiksi, kalttaa ne jotta kuoret lähtevät helposti irti.Tomaatit voi myös olla kalttaamatta jos niin haluaa, itse taas haluan että myöskin tomaatit ovat kuorittuja kuten kurkkukin, varsikin nyt talvella.

Aromaattista basmatiriisiä

Mausteisen keltaisen riisin kuullottamiseen käytetään tietenkin gheetä, intialaisittain kirkastettua voita, jonka valmistustavan löydät reseptistäni Kedgeree, mutta jos sinun on noudatettavan laktoositonta dieettiä, voit korvata Gheen neutraalin makuisella kasvisöljyllä kuten esimerkiksi kookosöljyllä tai viinirypäleensiemen öljyllä.

Sipuli ja mausteet kuullotetaan gheessä

Suosin tandoorikanaan maukkaampia koipireisipaloja kananrinnan sijaan, mutta tämän voi hyvin tehdä myös kokonaisesta kanasta jonka paloittelet pienempiin annospaloihin. Olen käsitellyt linnun paloittelua muun muassa resepteissäni fasaania perunaletulla sekä viinin hukutettu kukonpoika, viinikukko.

Tällä reseptillä saat isoista koipireisipaloista ruokaa sopivasti kuudelle, tai pienemmistä vain neljälle kun tarjoilet ruoan keitetyn riisin, mangochutneyn, tuoreiden naanleipien sekä raitan kera. Alkuruokana ja sormiruokana johon se myös sopii siitä riittää jopa kymmenelle, mutta muista vain pilkkoa kana jo ennen marinointia. Tällä tavalla valmistettu kana on herkullista myös kylmänä.

Tandoorikana

1 kg kanaa

2 dl maustamatonta jogurttia

1 rkl tuoretta raastettua inkivääriä

3 valkosipulinkynttä

1 rkl Garam masalaa

½ tl kajennepippuria

2 rkl korianteria

2 tl sitruunamehua

1-2 rkl kuivattua minttua

1 tl jeeraa (juustokuminan siemeniä)

1 tl kurkumaa

1 kuivattu chili

(1-2 tl Pop’s Pimenchilitahnaa)

1 tl suolaa

1½ tl curryjauhetta

1½ tl paprikajauhetta

Aromaattinen keltainen basmatiriisi

3 dl basmatiriisiä

2-3 rkl gheetä

2 valkosipulinkynttä

½ tl jeeraa

4 kokonaista neilikkaa

1 tl kurkumaa

5 dl vettä

1 intialainen laakerinlehti

1 tl suolaa

1 kanelitanko

Raitakastike kurkulla

5 dl maustamatonta jogurttia

10 cm kurkkua

2 rkl tuoretta minttua

2 tomaattia

½ tl jeeraa

1 veitsenkärjellinen kajennepippuria

1 tl suolaa

Tandoorikana

Paahda korianteri ja jeera kuivalla pannulla kunnes niiden tuoksu on levittäytynyt keittiön ilmaan. Anna mausteiden jäähtyä ennen kuin jauhat ne morttelissa. Kaada kanalle sopivaan kokoiseen astiaan jogurttia, jauhetut ja paahdetut mausteet, inkiväärin, kurkuman, Garam masalan, paprikajauheen, chilijauheen kanssa. Kuori valkosipulinkynnet ja hienonna ne ja lisää marinadiin suolan kanssa. Purista päälle sitruunamehua ja sekoita. Lisää chilitahnaa marinadiin jos haluat tandoorikanasta oikein tulista. Lisää kana marinadiin ja sekoita kunnes kaikki kana on marinadin peitossa. Peitä tiiviisti muovilla ja pane jääkaappiin maustumaan. Sekoita kanaa kerran, pari marinoinnin aikana jotta kaikki mausteet sekoittuvat toisiinsa ja maustavat kanan kokonaisvaltaisesti. Nosta kanapalat sähköiseen lämminsavustimeen ja anna niiden savustua siellä tunnin verran. Nosta kanapalat ulos savustimesta ja pane ne uunivuokaan. Kaada päälle loppumarinadi ja kypsennä kana loppuun uunissa 200 asteessa. Voit kääntää kanapaloja uunivuoassa kypsennyksen aikana jotta ne saavat kauniin kuorrutuksen uunissa joka puolelle. Nosta lämpö 250 asteeseen lopussa ja varmista ettei kanapalat pala uunissa.

Raitajogurttikastike

Kaada jogurtti kahvisuodatinpaperiin suodattimessa tai siivilässä ja anna jogurtin valua tunnin parin, tai yön yli jos se on oikein ohutta ja juoksevaa. Huuhtele minttu ja anna sen kuivahtaa. Kuori kurkku ja viipaloi se ohuen ohuelti, hienonna minttu. Kiehauta vettä pienessä kattilassa, ja upota tomaatit sinne pariksi minuutiksi, kalttaa ne jotta kuoret lähtevät helposti irti. Tomaatit voi myös olla kalttaamatta jos niin haluaa, itse haluan että myöskin tomaatit ovat kuorittuja kuten kurkkukin. Poista tomaattien kuoret ja leikkaa ne lohkoiksi neljään tai kuuteen osaan. Fileoi tomaatit ja poista niiden siemenet ja kalvot, leikkaa ne pieniksi kuutioiksi ja lisää kurkun sekaan kulhoon. Mausta kurkkua ja tomaatit mausteilla ja laita kulho jääkaappiin tiivisti peitettynä maustumaan. Sekoita valunut jogurtti tomaattien ja kurkun sekaan ja anna raitakastikkeen tekeytyä pari tuntia ennen sen tarjoilua. Tarjoile raitakastike jääkaappikylmänä tandoorikanan kera.

Aromaattinen keltainen riisi

Huuhtele basmatiriisi huolellisesti ja anna sen liota kylmässä vedessä parisenkymmentä minuuttia. Kuori ja silppua sipuli hienoksi. Kuori myös valkosipulinkynnet ja silppua ne hienon hienoksi. Lusikoi gheetä kattilaan ja lisää sipuli sinne. Kuullota sipuli pehmeäksi ja läpikuultavaksi keskilämmöllä. Sipulin ei pidä saada mitään väriä. Lisää lopussa mausteet ja valkosipuli. Paista mausteita Gheessä koko ajan sekoittaen kunnes valkosipulin herkullinen tuoksu on levinnyt keittiöön. Valuta riisistä sen liotusvesi kunnolla ja lisää riisi kattilaan, murra kanelitanko sekaan ja lisää vesi ja sekoita kunnolla. Keitä riisiä miedolla lämmöllä kannen alla 15–20 minuuttia.

Tarjoile tandoorikanaa raikkaan kurkkuraitakastikkeen, mintulla maustetun mangochutneyn, aromaattisen keltaisen basmatiriisin sekä uunituoreiden naanleipien kera.

Intialaiset Naanleivät. Uunituoreet intialaiset helposti ja vaivattomasti leivottavat Naanleivät tandoorikanan kurkkuraitalle syömisvälineeksi.

Tänään nyt olisi pitänyt olla vegaanikeskiviikko mutta kun tämä resepti unohtui eilisestä jossa sitä oli lisukkeena ajattelin laittaa sen tänään, vaikka se sisältääkin jogurttia. Intialaiset, vaikka ovat kasvissyöjiä, eivät välttämättä ole vegaaneja, vaan he käyttävät sekä kanamunia että maitotuotteita ruokaan. Ja koska Naanleivät myös sisältävät kananmunia ei niitä valitettavasti voi valmistaa vegaanina versiona.

Intialaista ruokaa, varsinkaan Tandoorikana ei olisi sama ilman Naanleipää, ja kokemuksella voin sanoa että ne ovat parhaimmillaan juuri uunilämpiminä ja tuoreina. Ja nämä leivät ovat se millä tätä ruokaa syödään, siihen ei tarvitse mitään haarukkaa. On hauskempaa syödä sormin.

Taikina jaettu kuuteen Naanleipään

Naanleipä parasta tuoreena

Naanleipiä ei kuitenkaan kannata tehdä pitkään etukäteen koska ne eivät maistu ollenkaan samalle. Eiliset ovat jo koppuraisia ja pahasti kovettuneita ja koska niiden valmistus ole mikään pitkä koko päivän projekti, pitää vain osata ennakoida milloin pistää taikina nousemaan ennekuin kaulitaan ja leivät uuniin paistumaan jossa ne kypsyvät minuuteissa, jotta ne ovat valmiita samoihin aikoihin tandoorikanan kanssa.

Takina onnistu parhaiten jos muistat antaa jogurtin ensin temperoitua huoneenlämpöiseksi ennen taikinan tekoa, mutta jogurtin voi antaa myös lämmetä taikinan seassa. Tällöin taikinan nostaminen kuitenkin kestää pidempään ensin lämmetä huoneenlämpöiseksi ja alkaa nousemaan koska jogurtti on suoraan jääkapista kylmää.

Naanleipien reseptissä käytetään sekä tuorehiivaa että leivinjauhetta, samoin kuten vanhan ajan laskiaispullienreseptissä. Tässä käytetään myös samalla tavalla öljyä, ja sen tulee olla neutraalinmakuista kuten esimerkiksi maapähkinäöljy, viinirypäleen siemenöljy tai rypsiöljy. Oliiviöljyllä on liian voimakas maku eikä sitä perinteisesti käytettäisi Naanleipiin.

Supisuomalainen puikula avuksi

Karjalanpiirakoiden kaulimiseenkäytetty puikula on meillä todettu erinomaiseksi apuvälineeksi jotta saadaan hyvän muotoisia Naanleipiä ja ne pyörivät aivan samalla tavalla kuin karjalanpiirakoiden kuoret jauhotetulla pöydällä.

Korianteria vai Nigellan siemeniä

Naanleipiin opin käyttämään tuoretta korianterinlehtiä mutta niiden puutteessa jollei, kuten tänään kaupasta löytynyt korianteria voit käyttää kuivattuja korianterinlehtiä, tai kuten itse, kuivattuja korinterin kukintoja niiden hentoine kärkilehtineen. Myös korianterin siemenet käyvät, ja vaihtoehtoisesti Naanleivän voi myös maustaa mustan Nigellan siemenillä tai seesamin siemenillä.

Mustan Nigellan siemenet

Nämä mausteet kannattaa sekoittaa taikinaan sen sijaan että ne ripotellaan leipien päälle. Siemeniä voi kuitenkin ripotella lisää naanleipien päälle mutta ne pysyvät siinä hyvin huonosti jollei leipää sivele kananmunalla tai vedellä.

Tällä reseptillä saat kuusi Naanleipää jota voit kastaa tandoorikanan kastikkeeseen. Leipä on aina parhaimmillaan uunituoreena ja koska se on niin helppoa tehdä ei sitä kannata pakastaa tai muuten ennakoida vaan tehdään vasta samana päivänä kun sille on tarvetta.

Intialaiset Naanleivät

1 tl tuorehiivaa

1 ¾ dl jogurttia

1 dl maitoa

1 tl ruokosokeria

1 kanamuna

1 rkl öljyä

3½-4 dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

½ tl leivinjauhetta

1 tl korianterinlehtiä

1-2 rkl Nigellan siemeniä

Ota jogurtti ulos jääkaapista ja anna sen temperoitua huoneenlämpöiseksi. Sekoita kosteat ainekset keskenään kulhossa ja anna niiden olla parikymmentä minuuttia. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää ne nousseeseen kosteisiin raaka-aineisiin. Sekoita kunnes olet saanut aikaiseksi taikinan, joka on kiiltävä ja notkea, noin kymmenisen minuuttia. Laita taikina kulhoon ja peitä puhtaalla keittiöliinalla ja anna taikinan nousta tunnin verran. Pistä uuniin pelti ja lämmitä uuni pellin kanssa 300 asteeseen. Uunin tulee olla niin kuuma kuin vain mahdollista. Voit myös panna grillinvastuksen päälle mutta se pitää muistaa kytkeä pois päältä ennen kuin leivät menevät uuniin kypsymään. Jaa taikina kuuteen osaan ja kauli niistä pyöreitä littanoita leipiä, samankokoisiksi kuin pitaleivät. Laita leivät kuumalle pellille ja kypsennä ne uunissa 2-3 minuuttia. Leipiä ei tarvitse kääntää, riittää että ne saavat väriä vain yläpuolelle. Kun leivät ovat nousseet ja pullistuneet, sekä saaneet kaunista ruskean paahtunutta väriä pintaan ovat ne kypsiä ja ne voi ottaa uunista ulos. Peitä leivät puhtaalla keittiöpyyhkeellä ja anna niiden jäähtyä peiteltyinä kunnes on aika syödä. Tarjoile uunituoreita hivenen jäähtyneitä mutta vielä lämpimiä Naanleipiä lämpimän tandoorikanan, keltaisen mausteriisin, mangochutneyn, kurkkuraitakastikkeen ja salaatin kanssa.

Tein pienen listan ruoista joita voisi harkita pääsiäiseksi. En suosittele mitään määrättyä menyytä vaan suosittelen sitä mitä meillä pääsiäiseksi syödään, ja joka mielestäni siihen pyhään sopii ja josta jokainen voi itse inspiroitua ja valita sen mistä parhaiten kukin pitää.

Meillä pitkäperjantai on perinteinen paastopäivä jouluaaton lisäksi, joten silloin meillä ei syödä lihaa ja tämänlaiseen paastopäivänä ei kuitenkaan tarvitse nähdä nälkää, ei edes keskiajalalla vaan silloin osattiin kiertää ja kaartaa paastosääntöjä.

Pitkäperjantaina paastoruokaa

Lohikulibjakka, voitaikinaan leivottua riisillä ja keitetyillä kanamunilla lohen lisäksi täytettyä lohipiirakkaa joka tarjoillaan voisulan ja tillillä maustetun liemen kera.

Italialainenpääsiäispiirakka, Torta Pasqualina. Ihanan rapea filotaikinaan leivottu villinä kasvaneena vuohenputkella ja nokkosella sekä kanamunilla. Ja jollei sinulla ole villiyrttejä voit korvata ne pinaatilla joka ajaa aivan saman asian. Variaatio lohikulibjakasta, lohipiirakka mustalla riisillä ja merilevällä maustettuna. Vuohenputkikeitto löysäksi keitetyn kanamuna kera joka muuten myös sopii vaikkapa alkuruoaksi.

Perunablinejä kirjolohenmädin ja smetanan kera

Aamiaiseksi tai pääsiäisbrunssille

Eggs Benedict, ruoka jossa rapeaksi paahdettu pekoni ja uppokeitetyt löysät kananmunat yhdistyvät samettisen pehmeän ja syntisen paksun kullankeltaisen Hollandaisekastikkeen kauniin vihreän paistetun pinaatin kera perinteisen englantilaisen muffinin päälle.

Perinteinen englantilainen aamiasiruoka Kedgeree, tähtimunat pekonilla, isommallekin seurueelle helposti valmistettavia pannumunia tai pannumunia kylmäsavulohella.

Pääsiäisen alkuruokia

Perunablinejä perinteisistä blineistä poiketen perunasta valmistettuja kauniin läpikuultava kirjolohen mädin, lumivalkoisen hapatetun smetanan ja kauniin vihreän kevätsipulin kanssa. Vaihtoehtoisesti blinien kanssa itse kotona savustettua kylmäsavulohta tai herkutella blineillä kaviaarin tai taraman kanssa.

Pääsiäiseen kuuluu tietenkin munia sen kaikissa muodoissa, joten sormiruokana alkupalaksi tarjoiltuna vaikkapa kala-allergikoillekinsopivia munanpuolikkaita tai majoneesimunia ja sillimunia. Suosittelen myös annoskokoisia Avokadoannosmunakkaita
ja tomaattimunakkaita.

Suloisen suolaista matjessillipiirasta punasipulilla ja ruohosipulilla, ihana voileipäkakkutyyppinen alkuruoka jonka pohjassa hapanleipää.

Retrohenkinen keväinen katkarapucocktail majoneesikastikkeella tuoreen vihreän parsan, retiisien ja Rucolan kera. Nyt kun alkaa kevätaurinkokin jo pilkottamaan pilvien lomasta voi myös keväinen parsa olla paikallaan pääsiäisen alkuruokana. Kokeile vaikkapa grillattua parsaa sitruunavoilla, valkoista parsaa Gribichekastikkeella tai parsaa Hollandaisekastikkeella.

Karitsan täytettyä kylkipaistia

Pääruoaksi pääsiäisenä

Pääruokana pääsiäisenä kuuluu tietenkin lammas, tai karitsa ja jollet pidä lampaan tai karitsan lihasta on se harmi. Äitini oppi vasta viime vuonna pitämään karitsasta joka hän on ennen väittänyt maistuvan villatakille, ja mietin aina miten ja miksi hän sitä oli syönyt. Mutta se resepti ilmestyy vasta pääsiäisenä.

Meillä pääsiäisenä ruokana vierailee vanha tuttu klassikko, pääsisäislammas. Pääsiäisen hitaasti uunissa paahdettua lammaspaistia paahdettujen perunoiden, vihreiden herneiden ja englantilaisen minttukastikkeen kera. Lampaanviulu aurinkokuivatuilla tomaateilla ja välimeren mausteilla ja tarjoiltuna unissa paahdettujen juureksien kera. Nämä kummatkin valmistetaan lampaan viulusta, siis lampaan koivesta josta voit poistaa luun ja sitoa paistin tai jättää luun paikalleen.

Imellettyä mämmiä

Pienemmälle seurueelle pääruokana sopii hyvin lampaansatula rosmariinilla ja kirvelillämaustetun härkäpapumuhennoksen kera. Paahdettua karitsansatulaa Marsalakastikkeella ilmavan ja vaivattoman mirepoix cous-cousin, paahdettujen kantarellien ja karamellisoidun sipulin kera.

Perinteistä ranskalaista talonpoikaisruokaa, täytettyä lampaankylkeä uunissa paahdetun juuressoseen kanssa kuten ennen vanhaan. Hieman vaativampaa mutta keliaakikoillekin sopivaa aurinkokuivatuilla tomaateilla täytettyä karitsankylkipaistia hillottujen hasselpähkinöiden kanssa.

Vadelmakaritsaa, pitkäpippurilla maustettua paahdettua karitsanfileetä kermaisen artisokkapyreen, ihanan vadelmakastikkeen ja hillottujen hasselpähkinöiden kera.

Pääsiäisenä jälkiruoaksi

Se pakollinen mutta kevyen kevyeksi muunneltu kuohkea pasha pähkinöiden ja kuivahedelmillä höystettynä. Perinteinen kotona imelletty mämmi kermalla ja sokerilla pelkistettynä syötynä tai tuokkosissa kypsennettyä pitkään ja hartaasti hämäläisittäi nimellettyä perunamämmiä.

Ruustinnan hätävara, vähän hienompi versio pappilan hätävarasta jossa Limoncellolla maustettua moussea, suolaisen makeaa cashewpähkinä praliinia ja ranskalaista pain d’épices anismaustekakkua.

Oikein juhlavaa ja vaativaa marokkolaista baklavatyyppistä rapean lehtevää käärmekakkua jossa läpikuultavan ohuiden filotaikinakerrosten välissä hunajaa ja pähkinöitä, makuelämys jonka ras el hanout maustesekoituksella siivitettynä nousee taivaallisen nautinnollisiin korkeuksiin.

Punaviiniä lampaalle

Pääsiäisen juotavaa

Tietenkin katajalla maustettua kotikaljaa jonka vielä hyvissä ajoin ehdit saada tehtyä pääsiäiseksi mutta jollet halua tai ehdi tehdä kotikaljaa sopii lampaan kera esimerkiksi espanjalainen Faustino V Reserva tai Chileläinen Arboleda Carmenère.

Pääsiäisen leivät

Leipänä ihanan makeaa speltistä leivottua viikunaleipää, harakanvarvasleipää petulla, mämmimaltaista leivottua vaivatonta vuokaleipää tai pääsiäisen pettuleipää.

Lampaantähteistä

Pääsiäisen jälkeen tähteeksi jääneestä lampaasta voit vaikkapa valmistaa lammascurryä idätetyillämothpavuilla ja kookoskermalla. Huomasin etten vielä ole ehtinyt julkaisemaan tänne blogiin kuin vain yhden pääsiäisen jälkeisien lampaan tähteiden uusiokäyttöreseptin jossa käytetty lammasta, joten se on asia johon palaan pääsiäisen jälkeen koska minulla on pari hyvää reseptiä vielä jemmassa tähän liittyen.